Punainen lappu otsassa

Eiliset tv-uutiset saivat taas Krätyakan veren kuumenemaan niin, että lienee parasta terveyssyistä ryhtyä rajoittamaan uutisnälkäänsä.

Ensin kerrottiin, että omistusasumiseen liittyviä vero-etuuksia aiotaan supistaa. Uudelleen harkittaviksi joutuvat muun muassa vasta vähän aikaa käytössä ollut kotitalousvähennys ja asuntovelan verovähennysoikeus. Kun tähän sitten vielä ynnätään kiinteistöverojen korotusaikeet ja lämmityskustannusten viimeaikainen nopea nousu, asumisen, tämän jokaisen suomalaisen perustarpeen tyydyttäminen käy kaiken aikaa kalliimmaksi.

Samassa lähetyksessä kerrottiin aivan älyttömästä aikeesta kieltää kauppojen ruokaosaston prosenttimääräiset alennustarrat johonkin, muka kuluttajan etuja ajavaan asetukseen, vedoten. Käytännössä moisesta kiellosta olisi kuitenkin seurauksena se, että kauppojen kannattaa ennemmin kyörätä vanhentumassa olevat elintarvikkeet kaatopaikoille kuin ryhtyä aikaa ja rahaa kuluttavaan sääntöjen mukaiseen hintojenlaskuoperaatioon.

Aivan oma luku sinänsä ovat nämä Urpilaisen lipsautukset ja niiden puiminen lehdistössä. Tietääkseni virallinen köyhyysraja, eli puolet mediaanitulosta liikuskelee nykyään jossain tuhannensadan euron kieppeillä. Pienituloisuus riippuu tietysti sitten määrittelijän näkökulmasta.

Nyt, kun itse parhaillaan kippuroin monenlaisten asunnonvaihtoon ja remontteihin liittyvien ongelmien parissa, moiset aikeet ja keskustelut nostattavat melkein tuskanhien pintaan. Jos tosiaan on niin, että remonttifirmat ja kotipalveluyritykset hinaavat hintojaan ylös sitä mukaa, kun verovähennysoikeus kasvaa, eihän se silloin pienituloisia auta. Tällä hetkellä kuitenkin on rakennusalalla ihan todellinen lama ja kuvittelisin sen sentään jonkin verran pitävän hintoja kurissa, kunnes ajat paranevat. Pienituloisille talouksille erilaiset valtion tuet ovat usein ainoa mahdollisuus esimerkiksi asunnon perusparannuksen ja lämmitysjärjestelmien uusimiseen.

Tutkimukset osoittavat, että tuloerot ovat kiistatta Suomessa kasvaneet. Useimpien pienituloisten kaikki käytettävissä olevat varat kuluvat ihan perustarpeisiin: asumiseen, ruokaan ja terveydenhuoltoon. Siksi Krätyakan on aivan mahdotonta ymmärtää näitä nykyhallituksen säästötoimenpiteitä, jotka tuntuvat määrätietoisesti kohdistuvan juuri noihin perustarpeisiin.

Itse ostan hyvin usein sellaista tarramerkittyä ruokaa ja kauhistun ajatusta, että syömäkelpoista tavaraa ryhdyttäisiin entistäkin enemmän tuhlaamaan. Yksin eläen alittaisin tuon virallisen köyhyysrajan reippaasti, eivätkä koko taloutemme yhteenlasketut tulotkaan taida tuota Urpilaisen pienituloisuusrajaa ylittää. Silti en tunne itseäni köyhäksi. Halvennetuksi, leimatuksi, syrjäytyneeksi ja alennuskoppaan sysätyksi sen sijaan kyllä. Monelta suunnalta meihin pienituloisiin ollaan lyömässä jos jonkinlaista punaista lappua otsaan (työtön, syrjäytynyt, vajaakuntoinen, pienituloinen, eläkeläinen, tuensaaja) ja prosenteista kiistellään jatkuvasti. Kerrassaan surkeata joukkoa. Eihän meillä ole edes varaa kuluttamalla nostaa Suomea lamasta.