Näytetään tekstit, joissa on tunniste seksi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seksi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Oma apu paras apu

Ensin varoituksen sana: seuraa vihaista tekstiä ja karkeaa kieltä. Herkkäsieluiset suojelkoon itseään ja jättäköön lukematta.


Voi ....... sentään näitä nykyihmisiä. (En voi sanoa, että miehiä, koska idiotismi ei tosiaankaan ole miesten yksinoikeus). Tavanomaiseen tapaani olen parhaani mukaan pysytellyt uutispimennossa ja erityisen kaukana kuohuttavista aiheista, mutta tänään osui valitettavasti silmiin tämä.

Että joku vatipää voi ihan tosissaan mennä marisemaan kirjan verran seksin puutteestaan ja sitten löytyy vielä aimo joukko ymmärtäväisiä, kannustavia lähimmäisiä, jotka mediassa ja blogeissa ilmaisevat empatiaansa. Onhan se nyt kamalaa, ettei nuorelle miehelle pillua piisaa. Ihan siinä nousee oikeutettu viha koko naissukukuntaa kohtaan.

Kyseisellä herralla on peräti pokkaa ehdottaa, että 19-30 vuotiaille naisille voitaisiin määrätä asepalvelusta vastaava pakollinen palvelusaika bordelleissa tai muissa vastaavissa palvelulaitoksissa. Heti heräsi akan päässä ilkeä kysymys: Miksi juuri sen ikäisille? Eikö me vanhat, rumat ja läskit akatkin voitaisi osallistua niihin talkoisiin? Ai ei vai? Miksei??? Ei sillä, että olisin tukkimassa vapaaehtoiseksi. Kiinnostaisi vaan tietää.

Koko ajatus siitä, että seksi olisi ihmiselle elintärkeä tarve on ensinnäkin ihan täyttä puppua. Lajinsäilymisen kannalta se tietenkin on jossain muodossa välttämätöntä, mutta yhdenkään ihmisyksilön ei tiedetä vielä seksin puutteeseen kuolleen - typeryyteen sen sijaan aika monenkin.

Ei ole pitkäkään siitä, kun seksin ajateltiin ihan yleisesti kuuluvan pelkästään avioliittoon , palvelevan ensisijaisesti lisääntymistarkoitusta ja tuottavan nautintoa lähinnä miehille. Vielä 1800-luvullakaan ei kaikkialla uskottu naisilla seksuaalisia haluja olevankaan, eikä ainakaan mitään oikeutta niiden tyydyttämiseen. Siihen tosin ei uskota paikoin vieläkään. Silvotaanhan naisten sukuelimet eräissä kulttuureissa niin käyttökelvottomiksi, ettei jäljelle jää kuin kivulias reikä miehen ja lasten tarpeita varten.

En siis ole lukenut tätä Hännikäisen kirjaa, enkä totisesti aio lukeakaan. Tuosta artikkelista sain kuitenkin sellaisen kuvan, että häntä huolettaa lähinnä miesten täyttymättömät tarpeet, ei niinkään naisten.

Akka on kuitenkin sitä mieltä, että puhutaanpa sitten miehistä tai naisista, ketään tai mitään elollista ei saa kohdella pelkästään oman tarpeen tyydytyksen välineenä. Jos semmoinen vaikutelma on joillekin baarien yöelämää seinäkukkasena tarkastelleille päässyt syntymään, niin neuvoisin tekemään pikaisen oikaisuliikkeen ja suuntaamaan tutkimusretkille myös muunlaisiin ympäristöihin.

Yleensä akka ei pidä näin kiivaita kannanottoja tarpeellisina, mutta nyt on kyse niin tärkeästä asiasta, että siitä on puhuttava suurilla kirjaimilla. Diskurssit tuottavat todellisuutta ja jos me nyt päästämme tämmöisen ajatusleikin valloilleen, se saattaa hyvinkin pian muuttua pelottavan todeksi. En usko siihen, että provosoida saa, muttei provosoitua. Suunsa on aukaistava silloin, kun on asiaa. Eipähän tarvitse sitten jälkeenpäin nupista ja mussuttaa.

Akka on ainakin nyt kantanut kortensa kekoon tuomalla näkemyksensä ilmoille ja kaikille seksin puutteessa kärvisteleville, omasta surkeudestaan toisia syytteleville, antaisin nyt semmoisen neuvon, että oma apu on paras apu. Miespuolista sinkkuystävääni lainaten "seksi hoituu käden käänteessä". Kukaan muu ei ole vastuussa seksuaalisten tarpeittemme tyydyttämisestä, eikä meillä ole oikeutta mitään keneltäkään vaatia - ei edes avioliitossa. Ettäs tiedätte.

torstai 6. marraskuuta 2008

Sitä ei saa sanoa

Monet kuvittelevat että elämme nykypäivän Suomessa sallivaa ja moniarvoista aikaa. Edelleen ihmisten ajatteluun ja sosiaaliseen käyttäytymiseen pätee kuitenkin samat sännöt kuin kautta historian. On ilmiöitä, joita tiettyinä aikoina pidetään itsestäänselvyyksinä ja asioita, joita ei saa sanoa ääneen. Kuten kala harvoin tuntee ja tiedostaa vettä, mekään emme huomaa oman aikamme omituisuuksia ennenkuin ne ovat tarpeeksi etäällä ihmeteltäviksi.

Meikäläistä tässä ajassa vuoroin huvittaa, kummastuttaa ja kuvottaa ylenmääräinen seksuaalisuuden korostus. Välillä tuntuu kuin se olisi korotettu toiseksi pyhäksi ja kyseenalaistamattomaksi arvoksi vapaan markkinatalouden rinnalle. Se tunkee silmille sanojen ja kuvien tulvana kaikkialta. Siinä, missä se kirkon hallitsemalla keskiajalla oli syntiä ja pahaa, se nykyään on normaalia, hyvää, kiinnostavaa ja suositeltavaa. Yhteiseen seksin ylistyskuoroon liittyvät niin terveydenhuoltoalan ammattilaiset, viihdeteollisuus kuin yhä uudenlaisia nautintoja metsästävä kokeilunhaluisten kuluttajien joukko.

Kaikkiahan seksi kiinnostaa. Jokainenhan pyrkii olemaan sukupuolisesti haluttava. On tervettä ja terveellistä harrastaa seksiä usein ja vaihtelevasti eri tavoin. Se tekee hyvää niin parisuhteelle, lantionpohjan lihaksille kuin psyykkiselle hyvinvoinnille. Vanhojenkin ihmisten pitää saada harrastaa seksiä. Ylipäätään kaikenlaisten ihmisten pitäisi saada vapaasti harrastaa kaikenlaista seksiä (ja kertoa siitä julkisesti muille), kunhan ketään ei vahingoiteta, eikä lakeja räikeästi rikota. Vai kuinka?

Onhan seksi niin perustavaa laatua oleva osa ihmisyyttä ja jokaisen perustarve, että oikeastaan voitaisiin jo säätää laki, joka takaa jokaiselle kansalaisoikeuden riittävään ja laadukkaaseen seksiin. Ehkä seksi pitäisi säätää peräti pakolliseksi kaikille terveille täysi-ikäisille. Niin monet elävät parisuhteessakin puutteessa ja monet sinkkunaiset antaa vaan ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Seksuaaliset paineet kasautuvat ja turhautuneet seksinnälkäiset ajautuvat rikoksiin. Haluttomuus on miestenkin keskuudessa huolestuttavasti kasvava ongelma. Pitäisiköhän Viagrakin säätää sataprosenttisesti korvattavaksi lääkkeeksi? No, ei hemmetissä.

Se, mitä nykyään ei saa, eikä kannata ääneen sanoa, ellei halua tulla solvatuksi, tuomituksi ,leimatuksi ja ojennetuksi alatyyliseen sävyyn on: "SEKSI EI KIINNOSTA MINUA LAINKAAN. Se on mielestäni ylimainostettua, ikävystyttävää, usein itsekästä ja toisia hyväksikäyttävää".

No, nyt minä kumminkin sen sanoin, enkä usko olevani ainoa ihminen tässä ajassa tai maassa, joka näin ajattelee. Se tässä eniten raivostuttaakin ja loukkaa, että kaikki muu seksuaalisuuden alueella alkaa jo mahtua normaaliuden piiriin, mutta aseksuaalisuutta ei juuri hyväksytä. Sitä pidetään merkkinä sairaudesta, mielen tai ruumiin häiriötilasta, jota täytyy lääkkein tai terapialla hoitaa.

Ihminen, jota seksi ei kiinnosta, leimautuu helposti poikkeavaksi, vastenmieliseksi, pelottavaksi ja kylmäksi persoonaksi. Aikana, jolloin ihmisillä on toisilleen lähinnä käyttöarvo, aseksuaalinen ihminen on ratkaisevasti muita arvottomampi. Eihän sitä voi edes panna!