Voi veljet (ja ennen kaikkea siskot, joita blogini lukijakuntaan taitaa kuulua enemmistö), miten minua inspiroikaan tämä uusi pohja. Aion kirjoittaa siitä lähipäivinä monta juttua, mutta kuulisin myös kovin mielelläni, millaisia ajatuksia, tunteita ja mielikuvia se muissa herättää.
Minä ihastuin ensimmäisenä lämpimään, rehevään värimaailmaan. Koristeellinen naamio vei ajatukset historiaan ja rooleihin. Ne molemmat ovat minua kiinnostavia aiheita. Naisen kasvonpiirteistä en pidä. Olen aina tainnut kadehtia niitä, joilla on noin aristokraattinen nenä. Suu on kuitenkin mielestäni yhtä aikaa vahva ja aistillinen., häpeämättömän punaiseksi maalattu ja huulet epäsymmetriset - aivan kuten itsellänikin.
Eräs yksityiskohta kuvassa on, johon katseeni jatkuvasti kompastuu: nuo suuret, valkoiset helmet. Ne herättävät negatiivisia tunteita. Tekisi mieleni riisua ne pois. Helmet konservatiivisuudessaan ja sovinnaisessa pröystäileväisyydessään herättävät minussa ärtymystä. Sitäpaitsi ne ovat niin harmittoman pyöreitä ja hohtavat himmeästi. Minä en ole pyöreä muualta kuin pinnalta. Kaikki muu on rosoista, särmikästä tai sopimattomalla tavalla säihkyvää.
Iloitsen siitä, että minä, joka en ole kovin visuaalisuuteen suuntautunut persoona, saan näin paljon iloa ja uutta intoa kuvasta. Uusien asioiden kohtaaminen herättää aina uudenlaisia ajatuksia. Luulenpa, että juuri nuo helmet poikivat aivokopassani jotain mielenkiintoista ajateltavaa.
Sokerina pohjalla tekee mieli mainita tuo tekstipohjan alta kuultava talvinen maisemakuva. Sitä rakastan. Siellä se on lämpimänvärisen kirjoitusalustan alla: sisäinen vilu, pohjoinen kylmyys, johon tässä kevättä odotellaan sekä symbolisesti että ihan konkreettisesti.
Minä ihastuin ensimmäisenä lämpimään, rehevään värimaailmaan. Koristeellinen naamio vei ajatukset historiaan ja rooleihin. Ne molemmat ovat minua kiinnostavia aiheita. Naisen kasvonpiirteistä en pidä. Olen aina tainnut kadehtia niitä, joilla on noin aristokraattinen nenä. Suu on kuitenkin mielestäni yhtä aikaa vahva ja aistillinen., häpeämättömän punaiseksi maalattu ja huulet epäsymmetriset - aivan kuten itsellänikin.
Eräs yksityiskohta kuvassa on, johon katseeni jatkuvasti kompastuu: nuo suuret, valkoiset helmet. Ne herättävät negatiivisia tunteita. Tekisi mieleni riisua ne pois. Helmet konservatiivisuudessaan ja sovinnaisessa pröystäileväisyydessään herättävät minussa ärtymystä. Sitäpaitsi ne ovat niin harmittoman pyöreitä ja hohtavat himmeästi. Minä en ole pyöreä muualta kuin pinnalta. Kaikki muu on rosoista, särmikästä tai sopimattomalla tavalla säihkyvää.
Iloitsen siitä, että minä, joka en ole kovin visuaalisuuteen suuntautunut persoona, saan näin paljon iloa ja uutta intoa kuvasta. Uusien asioiden kohtaaminen herättää aina uudenlaisia ajatuksia. Luulenpa, että juuri nuo helmet poikivat aivokopassani jotain mielenkiintoista ajateltavaa.
Sokerina pohjalla tekee mieli mainita tuo tekstipohjan alta kuultava talvinen maisemakuva. Sitä rakastan. Siellä se on lämpimänvärisen kirjoitusalustan alla: sisäinen vilu, pohjoinen kylmyys, johon tässä kevättä odotellaan sekä symbolisesti että ihan konkreettisesti.
