maanantai 7. syyskuuta 2009

Elokuvaelämys

Elokuvamaanantain (linkki löytyy sivupalkista) aiheena on tällä kertaa elokuvaelämys. Tarkoitus on kertoa viimeisimmästä elokuvasta, joka tuotti mieleenjäävän elämyksen. Leffan ei siis tarvitse olla erinomainen tai oma henkilökohtainen suosikki. Elämyksiä voi olla monenlaisia..

Minulle ensimmäisenä nyt kuitenkin tuli mieleen kestosuosikini Paistetut vihreät tomaatit, jonka puolison kanssa hiljattain jälleen kerran katsoimme yhdessä, koska hän oli jostain sen dvd-tallenteena tilannut, kun vanha VHS alkaa olla jo kulunut.

Mies ei ole erityisen aktiivinen elokuvien harrastaja ja minusta onkin hauskaa, että tämä leffa on myös yksi hänen suosikeistaan.

Vasta vuosien kuluttua ensi-illasta kuulin, että käsikirjoituksen pohjana käytetyssä romaanissa päähenkilöiden välillä on lesbosuhde. Elokuvassa asiaa ei kuitenkaan sillä tavoin esitetä. Lesboelokuvana tämä tarina myös menettäisi minun mielikuvissani yhden tärkeimmistä ansioistaan. Pidän nimittäin huumorin ja useiden, lomittaisten kasvutarinoiden lisäksi tässä leffassa eniten sen tavasta kuvata ystävyyttä ja pyyteetöntä toisista huolehtimista. Seksuaalissävytteiseksi rakkaudeksi muutettuna päähenkilöiden motiivit muuttuisivat aivan toisenlaisiksi.

Myös elokuvan naisvoittoinen näyttelijäkaarti on vaikuttava. Mary Stuart Masterson, Jessica Tandy ja Kathy Bates ovat esiintyneet edukseen myös monissa muissa rooleissa. Värikkäämpää, hauskempaa ja monikerroksisempaa kerrontaa muistan kuitenkin harvassa leffassa nähneeni. Tästä leffasta tulee Krätyakalle aina hyvä mieli.

6 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Todellakin katsomisen arvoinen leffa.

Olen lukenut myös sen kirjan, kirjan lopussa oli respetit niihin kaikkiin ihaniin ruokiin, joita leffassakin tehtiin. Nam!

Niina kirjoitti...

Elokuva menee täysin pilalle, jos sitä ajattelee lasbosuhteena. Siinä tosiaankin on kyse ystävyydestä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Olen nähnyt tämän elokuvan ja pidin siitä tosi paljon. Ei tullut mieleenkään mikään lesbosuhde. Kohta ei uskalla julkisella paikalla halata tavatessa ystävää, jonka näkee pitkän ajan jälkeen, puhumattakaan, että uskaltaisi kulkea käsikynkkää liukkaalla kadulla ystävättärensä kanssa. Sitähän voi leimautua. Miksi seksi ylipäätään sekoitetaan joka asiaan. Miksi emme voi olla vain ihmisiä, ja sellaisina ystäviä? Onko meidät aivopesty? Delilah

Halo Efekti kirjoitti...

Fannie Flaggin alkuperäisteoksessa on tehty aivan selväksi että Idgie Threadgoode ja Ruth Jamison olivat "romattisessa rakkaussuhteessa" mikä ei minusta jäänyt epäselväksi elokuvassakaan, mutta toisille se ei ole mikään ruma asia ;)

Elokuva on tosiaan ihana.

Alina kirjoitti...

Maailman ihanin elokuva tosiaankin :-) Ja koskettava kuvaus naisten välisestä rakkaussuhteesta. Ehdottomasti kuuluu mun suosikkeihini myöskin!

Timo kirjoitti...

Leffa on kyllä nähty ja muistan jopa pitäneeni siitä vaikka ennakko-odotukset saattoi olla hiukan värittyneitä. Kumma vain ettei jäänyt oikein mitään mieleen tarinasta, vaikka yleensä muistan lähes kaikki juonet leffoista pitkään.