sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Neuvotteluita päivänkakkaran kanssa

Hiki virtaa. Varjossa lämpömittari näyttää +17, mutta paahteisella, tuulettomalla kasvimaalla tuntuu kymmenen astetta kuumemmalta. Tässä kunnossa en kauan jaksa huhkia, mutta ilo pitää ottaa irti siitäkin vähästä.

Nokkosten lisäksi päivänkakkarat ja siperianunikot tahtovat valloittaa valkosipulipenkin. Äsken kävin neuvotteluja päivänkakkarapehkon kanssa. Tarjosin sille vaihtoehtoja: joko talon viereen puolivarjoon kasvamaan, missä riski saada niskaan murhaavaa koiranpissaa on melkoinen, tai sitten suorinta tietä kompostiin. Jos ymmärsin oikein, se valitsi talonvierustan.

Siirron jälkeen vein sille lohdutukseksi puoli sangollista virkistävää vettä. Kun se kumminkin nuupotti masentuneen näköisenä, olin vähän ilkeä ja tokaisin sille, ettei asiat ole sen paremmin minullakaan. Siihen pitää vaan tyytyä, mihin on päätynyt. Ei tässä paikkaansa ole päässeet valitsemaan kaikki muutkaan. Pitänee pian käydä pyytämässä anteeksi, kun olin niin tyly..


8 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Täällä näyttää mittari varjon puolella kans tuota +17 astetta ja mä vielä mietin, että kuinka vähissä vaatteissa kehtaa lähteä lenkille :D Kai ne captrit jo saa kaivaa kaaapista, mutta entä yläosa.. ;) Narutoppi vai hihat? :)

Millan kirjoitti...

Sen verran säädyllistä kumminkin, ettei liikenne siellä vallan sekoa, vai kuinka Mari ;-D

Anonyymi kirjoitti...

Lämpöä vasta 17 ja jo riitelee kukkapehkon kanssa.
Varmaan 25:ssa hän tappelee täyttä päätä nokkospuskan kanssa.

Mukavaa puutarhakesää!

Iisi

Millan kirjoitti...

Näin saattaa käydä, Iisi :-)

Arjaanneli kirjoitti...

Ootko ihan oikeasti koskaan ajatellu semmosta juttua, että kukkien uhkaaminen, lahjonta ja kiristys saattaisi olla jopa laittomuuden rajoilla olevaa toimintaa?
Entäpä semmoinen pontti, että kun puhhuu ääneen kukille tai viherkasveille, saattaa saada jopa hullun maineen?
Tai jotai...

Millan kirjoitti...

Oijoi, mielenvikaisuudessa ei ole mitään uutta, mutta että lainrikkojakin. Huh, huh..

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Minuasta on hienoa, että kaikki sinun runsusi ymmärtävät huuliesi värinää. Kumarra nokoselle ja valkosipulille.

Millan kirjoitti...

Kyllä minä tähän vuodenaikaan aika ahkerasti peräpeili pystyssä kuljeskelen, Äijänkäppyrä, mutta kuullunymmärtämisestä en ole aina varma sen paremmin niiden puskien kuin muittenkaan elävien kohdalla tässä taloudessä ;-)