lauantai 2. toukokuuta 2009

Hääraportti

Pikainen postaus. Huomenna ehkä oikeaa asiaa. Nyt on olo helpottunut, kun siskolikka pääsi naimisiin. Häät sujuivat kodikkaasti. Morsiamen puku oli unohtumaton, kuten Taideteollisesta valmistuneelta pukutaiteen maisterilta voi odottaa. Runsaasti doupattuna Krätyakkakin suoriutui lauluistaan siedettävästi. Onneksi suurin osa yleisöstä on joskus kuullut Akan laulavan paremminkin, eikä niissä häissä nyt totisesti ollut minusta kysymys.

Mieltä lämmittää se, että kaksi aikuista ihmistä voi löytää toisensa ja vielä nelikymppisinä rakastuarätkähtää. Kummallakaan ei ole painolastinaan edes aiempia liittoja tai jälkikasvua, joten puhtaalta pöydältä on yhteistä elämää lähdetty rakentamaan. Molemmat ovat lisäksi vahvoja ja itsenäisiä ihmisiä, jotka ovat ehtineet keksiä omat lahjansa ja selviytyä pahimmista nuoruusiän kasvukivuistaan.

Eihän elämästä ikinä tiedä, mutta on suloista, että vielä löytyy niitä, jotka jaksavat uskoa, toivoa ja rakastaa. Morsiusparille Akka toivoo nyt kaikkea parasta onnea - itselleen lähinnä rauhallista yötä. Tauti ei oikein ota hellittääkseen ja olo on hutera, kun ei kovin paljon ole uskaltanut syödäkään. Ehkä huomenna on jo parempi päivä.

3 kommenttia:

Arjaanneli kirjoitti...

Minkä kipaleen lauloit niille rakastuarätkähtäneille?
Viitaten eiliseen kommenttiisi:
Kaikki olivat varmaankin onnellisia, ettet ykännyt sinne juhlapöytään:)
Miepä puhallan täältä, josko pipi lähtis! PUUH!
(siinä oli häivähdys Pinot noiria)

Millan kirjoitti...

Omia laulujanihan minä vaan laulelen ;-)

Millan kirjoitti...

Kiitos pipipuhalluksesta.Elegantilla viinihönkäyksellä terästettynä tehoaa varmasti;-)