tiistai 19. toukokuuta 2009

Akka ryyppää

Tänään tämmöinen päivä. Lieneekö eilisen puuhakkuuden seurauksia. Sydämen kohdalla tuntuu siltä kuin norsu istuisi rinnan päällä. Joka paikkaan sattuu ja väsyttää ihan vietävästi. Aamulla yritin patistaa itseäni yhteen sun toiseen hommaan, mutta lopulta annoin periksi ja painuin pehkuihin.

Mieli lipuu matalalla kuin liian raskaassa lastissa kulkeva laiva. Eilinen, kohtalaisen hyvä olo, sai taas haaveilemaan paremmista ajoista. Kun hyvän päivän jälkeen seuraa aina entistä karmeampi vointi ja lisäksi vielä karvas pettymyksen maku, tuntuu toisinaan, että olisi parempi, kun niitä hyviä päiviä ei tulisi lainkaan. Mieluummin tasainen ankeus, kuin ripaus iloa ja toivoa, jotka karkaavat ulottuvilta heti kun silmä välttää.

Sen verran pännii, että nyt menen kyllä ja aukaisen ihan yksikseni viinipullon ja saatanpa juoda sen loppuunkin ihan itsekseni, jos pumppu kestää (pää ikävä kyllä kestää vaikka ämpärillisen, se on tullut kokeiltua, mutta maksa ja sydän todennäköisesti ei). Onhan tässä vielä päivää jäljellä ennenkuin mies yhdeksän maissa palailee töistä. Niin, että Krätyakka ratkeaa nyt ryypiskelemään. Ehkä huomenna ollaan taas ihmisiksi. Jää nähtäväksi.

7 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Hei ei sen oo pakko mennä niin että ilo ja toivo heti katoaa! Totta kai on mahdollista säilyttää ilo ja toivo! Sun pitää vaan sinnikkäästi uskoa ja yrittää, ajatella et se hyvä säilyy, niin sit se rupeekin säilymään! =D =D Eli siis vitsi vitsi.

Tiiän tosi hyvin mitä tarkoitat... Kun hypo aina loppuu ja masis joka tapauksessa palaa niin se on suoraan sanottuna perseestä. Säästä nyt vähän viiniä miehellekin! =)

Arjaanneli kirjoitti...

Tasasen tylsää on huomattavasti kamalampaa kestää, kun maanisvaiheen tuomia huippuhetkiä. Tasajakoinen huippu-pohja-huippu tuo edes jonkinlaista vipinää eloon.
Usko minuu, vaikka tällänen höffelinpöffeli oonkin.
Kahdeksan kuukauden tylsyysvaihe oli helvettiä....

Varo niitä näppiksiä sen vinhon kanssa :)

Äijä kirjoitti...

Ymmärrän... vähän toisista lähtökohdista kylläkin.

Jakselehan, krätinääsi tarvitaan.

-stjtr- kirjoitti...

Jos se tekee sinut yhtä rennoksi kuin tuon kattimattiaisen, niin anna palaa!

Kaikilla meillä on hetkemme, hyvät ja huonot.

vilukissi kirjoitti...

Kippis! Anna mennä, mutta älä kaada puserollesi eikä näppikselle, se vinkuu silloon kummasti. Kokemusta on. Toivottavasti se norsu hoksaa lähteä pois istuksimasta. Halit!

ii kirjoitti...

Kuvittele, mä näin unta teikäläisestä, joka lauloi unessa kuin Ella Fitzgerald! Ihmettelin, että mitä se väitti, biisihin oli ihan alkuperäisen veroinen :D

Aika yllättävän syvälle alitajuntaan jää tällainen blogien työn ohella selailu...

Todella huvittavaa.

Millan kirjoitti...

Hitsi, kun joskus pukkaisikin päälle edes pieni pätkä sitä hypoa, Ofelia ja Arjaanneli kun ei ole minkään sortin riehaannusta tullut koettua vuosikausiin. Nykyään olen tasainen kuin Pohjanmaan lakeus (aina pahalla tuulella)..

Kiitos kannuwstuksesta Äija ja stjtr (vai oliko se suorastaan yllytystä stjtr :-D?

Mä annoin sille norsulle kans, Vilukissi, ja loppuillasta se lähti jonkun toisen riesaksi ja laulaahoilotti mennessään.

Aika villiä, ii :-) Mahdoinko mä myös näyttää Ellalta?