maanantai 20. heinäkuuta 2009

Voi kertakaikkiaan...

Tänään mies osui vihdoin kuvauskoneensa kanssa paikalle, kun Muska taas kerran oli livahtanut tomaattien kimppuun. Luulisi, että kissaksi syntynyttä kiinnostaisi enemmän tuo pöydällä, lautasen vieressä lojuva savukalapakkaus, mutta ei tätä nimenomaista pörröhäntää..

Lääkärikäynti oli juuri sellainen kuin odotinkin. Samat kolme vaivaa ruuansulatuskanavassa pahenevat hiljakseen iän myötä, mutta ei mitään uutta sillä rintamalla. Verenvuodolle ei löydy muuta selitystä kuin Sjögrenin syndrooman haurastuttamat limakalvot. Sydäntutkimuksia sen sijaan jatketaan.

Nyt olen niin väsynyt, että isompien ja vähän yleismaailmallisempien asioiden pohtiminen ei onnistu, vaikka pari aihetta mietinnässä onkin. Täytyy yrittää saada sisuskalut vähän rauhoittumaan (=oksentelu loppumaan) ja kerättyä voimia varastoon, sillä huomenna viimeinkin pääsemme näkemään sen haluamamme talon sisäpuolelta. Ehkä kirjoitetaan peräti jonkinlainen esikauppakirjakin.

Kun samalla reissulla piipahdamme katsomassa myös siskoplikkaa ja hänen puolisoaan järven toisella laidalla, kertyy ajomatkaa päivän aikana reilusti yli 300 kilometriä. Koiranpoikaset pääsevät tietysti mukaan. Muu lauma pärjää täällä itsekseen. Pitää vaan muistaa pistää tomaatit turvaan, jottei käy kuten taannoin: kotiin tullessa joukkue oli pelannut jotain punaisilla palloilla ja keittiön mattoon oli hillottu useampikin lemmenomena. Näin meillä..

6 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Kommeelta tuo teirän kaappi näyttää. Aika kamalalta toi sun sairautes vaikuttaa. Haleja!

Millan kirjoitti...

Kiitos haleista, Niina :)

Nelmi kirjoitti...

Onpas se tauti nyt ihan kamalaksi mennyt tuon jatkuvan verenvuodon kanssa. Kait ne nyt kuitenkin hoitaa yrittävät jotenkin?
Ei voi kuin myötäelää ja antaa voimahali sinne asuntokauppareissullekin.

Anonyymi kirjoitti...

Ovat tainneet nuo eläimetkin kuulla vihannesten ja marjojen terveellisyydestä. Meidän sukulaismopsi popsii mansikoita kilpaa ihmisveljen kanssa. Pienenä pentuna kelpasivat vain puolukat. : )

Mutta että kissa himoitsee tomaatteja, se on ennen kuulumatonta! terv. DeLilah

Rita A kirjoitti...

Muhkea puuhka tuon kissan häntä! Kaunis.

Viime viikolla eräs ystäväni jolla on monta vaivaa ja sairautta kävi lääkärissä ja tuli sieltä silmät ymmyrkäisinä takaisin - yksi taudeista, sepelvaltimotauti oli nimittäin hävinnyt :O

Toivokaamme meille kaikille tuommoisia onnenpotkuja!

Itseltäni on migreeni kadonnut kokonaan.

Millan kirjoitti...

Minulla on viisas omaalääkäri terveyskeskuksessa, Nelmi. Kuuntelee tarkasti, mitä kerron ja hoito on tällä kertaa mahaverenvuotoon sinun asiantunteviin korviisi varmasti aika epäsovinnainen: kortisonisuiketta nenään. Monimutkainen juttu, jota en viitsi tässä selittää, mutta luulen ja toivon, että siitä on apua oksentelun vähentämiseen ;-)

Oliskohan Muska vähän liikaa surffaillut kanssani netissä DeLilah. Jospa se uskoo kaiken, mitä terveyssivuilla lukee ;-)

Se onkin toisaalta lohdullista, Rita, että ne lääkäreiden diagnoosit ovat usein lopulta pelkkiä valistuneita arvauksia. Joskus se on oikein hyvä asia :-)