torstai 16. heinäkuuta 2009

Sisäistä kiehuntaa


Ihmisten erilainen temperamentti on rikkaus. Syntymästä saakka reagoimme ärsykkeisiin erilaisella rytmillä, sävyllä ja intensiteetillä. Epäilemättä temperamentti ohjaa myös tapaamme katsoa ja tulkita maailmaa. Jopa optimismin ja pessimismin väitetään olevan geneettistä, osa synnynnäistä työkalupakkiamme, jota tietenkin voi harkiten yrittää käyttää ja jalostaa.

Krätyakkaa on siunattu puolisolla, joka sattuu olemaan melkein kaikessa Akan vastakohta ja useimmiten se tuntuu hyvältä asialta. Kun Akalta palaa pinna, mies on itse rauhallisuus. Kun mies innostuu ja päästää optimisminsa valloilleen, akka kartoittaa tilanteen ja tuo vähän järkeä peliin, ennenkuin suunnitelmat karkaavat voimavaroja suuremmiksi tai jäävät toteutumatta järjestelmällisyyden puutteen takia.

Yksi piirre meille on kuitenkin yhteistä: kumpikin on saanut synnyinlahjakseen paljon näennäisen vastakohtaisia ominaisuuksia, jotka joskus onnistuvat tasapainottamaan toisiaan, mutta usein aiheuttavat muissa hämmennystä, ristiriitoja ja itselle henkilökohtaista ahdistusta.

Jotenkin sen vielä ymmärtää, että kaksi ihmistä, hyvällä tahdolla ja ponnistelulla, saa soviteltua erilaiset toimintatapansa yhteen, mutta sitä en vieläkään käsitä, miten Luojalle tai evoluutiolle on tupsahtanut mieleen tukkia samaan yksilöön niin ristiriitaisia ominaisuuksia, että välillä sisäinen valtataistelu riistäytyy jo sellaisiin mittoihin, että tuntuu kuin paine räjäyttäisi koko kattilan.

Tänään on juuri sellainen päivä, kun sisäinen keitos kiehuu kuumana. Sen lisäksi pitäisi nyt kohtalaisen isoissa asioissa jotenkin tulla toimeen tuon kumppanin ja muutaman muun henkilön kanssa, joilla on kaikilla oma tapansa ja tahtinsa toimia.. Kärsivällisyys ei koskaan ole ollut vahvimpia puoliani, mutta ominaisuus, jonka kehittämiseen olen ehkä eniten elämässäni panostanut. Nyt sille on käyttöä. Niin olisi myös kristallipallolle, josta voisi kurkkia tulevaa vähän etukäteen, mutta sellaista ei taida nyt tähän hätään löytyä..

Ei kommentteja: