tiistai 7. heinäkuuta 2009

Elämä kysyy, minä vastaan

Syvimmästä uupumuksen kuopasta olen päässyt jo alkeellisen toimeliaisuuden asteelle. Aion silti vielä jonkin aikaa suunnata vähäisen virtani muunlaiseen toimintaan kuin tiuhaan blogikirjoitteluun.

Tänään piti kuitenkin piipahtaa tänne merkitsemään muistiin ajatus, joka kumpusi tietoisuuteen parin päivän zombievaiheen jälkeen. Se on peräisin Viktor E. Franklilta (siltä logoterapian kehittäjäheebolta) ja vastaa ainakin tällä hetkellä täydellisesti Krätyakan polttavimpaan eksistentiaaliseen kysymykseen. Frankl nimittäin sanoi jotakuinkin näin: "Ihmiset usein kysyvät, mitä elämällä on tarjottavana heille (ja vaipuvat epätoivoon), vaikka heidän kannattaisi ennemminkin kysyä: Mitä minulla on vielä annettavana elämälle".

5 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Peikon mielestä tuossa on hieno oivallus. Asioiden nurinpäin kääntäminen, niinkuin peikkotanssissa.

Millan kirjoitti...

Eikös vaan, Peikko :-) Täällä kotosuomessa Ben Furmankin on tainnut opiskella peikkotanssin alkeet Franklilta ja niin on tullut ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan mukavasti aineksia logoterapiasta.

liskonainen kirjoitti...

tämä on kyllä yksi maailmankaikkeuden oivalluksista!

tätäkin oppia taomme vaivihkaa soviteltaviemme maailmankuvaan. nuorille sen perille saaminen on aina suuri voitto. heidän törmäilyjäänhän minäkin pääasiassa sovittelen. mutta sen taisit jo arvatakin...

Millan kirjoitti...

Arvasinhan minä, liskonainen. Kyllä entinen nuoriso-ohjus toiset nuorisotyöntekijät tunnistaa ;-)

vilukissi kirjoitti...

Kyllä, monasti tarvitsemme juuri asioiden päälaelleen laittamista tai ainaki ajattelutavan muuttamista toisesta suunnasta alkavaksi (olipas outo lause). Olen juuri hetki sitten lukenut yhtä koulutyötä, jonka olen saanut, logoterapiasta. Mielenkiintoista.