perjantai 24. heinäkuuta 2009

Eniten itkettää kaikki

Aamupäivällä luin paikallislehdestä kirjoituksen, jossa joku kertoi nähneensä kotikadullaan keskenkasvuisten pojankollien nuijivan kivillä siiliä hengiltä. Toisen piikkipalloressukan ne hirviöt olivat kantaneet syvään vesilammikkoon hukkumaan.

Meneillään oli ilmeisesti jonkinlainen miehuuden todistelurituaali, koska katsojina oli suuri joukko muita nuoria. Tietyn talon pihaan kuulemma kokoontuu nykyään joka ilta toistakymmentä alaikäistä tupakoimaan, juopumaan ja mellastamaan. Päivisin talossa nukutaan. Öisin riehutaan sekä pihalla että sisällä. Nuorimmat osallistujat näyttävät hädin tuskin yläasteikäisiltä. Poliisille on soitettu ja sinitakit ovat käyneet paikalla. Mitään kohennusta ei kuulemma tilanteeseen tullut. Ai, niin, ja muistinko mainita, että tämä on se paikkakunta, jossa taannoin ammuttiin koulussa kuoliaaksi jokunen ihminen..

Olen nyt oksentanut kolme päivää putkeen ja tuon jutun luettuani oksensin taas kerran. - silkasta inhosta ja kauhusta. Sisuskalut ovat niin arat, että kumartelu sattuu. Siivota silti pitäisi, koska olemme saamassa mukavan yövieraan (sori vaan, Jussi, joudut näillä näkymin nukkumaan kissankarvoissa).

Kun lehden tarjonta oli noin masentavaa, siirryin blogeihin ja törmäsin välittömästi useampaankin juttuun onnettomuuksista, sairauksista ja lemmikkien kuolemasta. Nyt on semmoinen olo, että kaikki jäljellä oleva neste pursuaa pian kropastani ulos kyynelkanavien kautta. Hirvittää aloittakaan koko parkumista, kun pelkään, etten saa sitä enää lakkaamaan.

8 kommenttia:

Jussi kirjoitti...

Voi ei :-(

En ole tuota lehtijuttua lukenut, joten voi olla, että ammun nyt syytöntä, mutta tekikö tämä siilien kidutuksen todistanut ihminen asialle mitään? Muuta kuin kirjoitti lehteen?

Olen vain ollut huomaavinani sellaisen ilmiön olemassaolon, jossa tarpeellinen puuttuminen = todistaminen. Yleensä kameran linssin kautta.

Millan kirjoitti...

En tiedä. Tuskinpa. Ainakaan ei lehtijutussa kertonut. Aiemminkin olen juuri tuota väkivaltaan puuttumista täällä pohtinut, mutta sillä kertaa ihmisten keskistä. Sama ongelma lienee tässä tapauksessa: väliin meneminen on puuttujalle melkoinen riski ja todistaminen vaikeata.

Itse en tosin tässä tapauksessa olisi epäröinyt yhtään niin paljon kuin ihmisten välisiin kahinoihin puuttumista. Olisi voinut tulla Krätyakalle vähän pitempikin linnareissu..

liskonainen kirjoitti...

nuo siilintapporituaalit ovat järkyttäviä.jokunen vuosi sitten sitä ilmeni täälläkin. arvaa vaan puutuinko!

kiitos kommentistasi. meillä liskoilla ja feenikslinnuilla on ollut tapana kasvattaa uutta häntää ja lehahtaa lentoon ennen pitkää. iän myötä se on vaan raskaampaa.

ehkä en ollutkaan vielä oikealla polulla.

Susikairan akka kirjoitti...

No voi ei:( Alkoi niin tympimään, etten nyt sitten osaa sanoa mitään. Paitsi, että toivottavasti vatsasi rauhoittuisi ja kaikesta pas*asta huolimatta mukavaa viikonlopun alkua!

Kirlah kirjoitti...

Olen kauan sitten lopettanut lukemisen lehdistä sellaisista pikku-uutisista, joiden tietäminen ei vie oikeastaan maailmaa eteen päin. Niissähän on vain onnettomuuksia, raiskauksia, varkauksia, tulipaloja ja ties mitä muuta. Niistä ei saa kuin juuri tuollaisen ahdistavan pahan mielen.
Kun asiaan ei voi oikein vaikuttaa, paitsi tietysti kirjoittamalla ja valistamalla.

Tiedän ihmisiä jotka puolestaan oikein innolla mässäilevät juuri ja nimenomaan vain tuollaisilla.

isopeikko kirjoitti...

Nyt peikko menee ja suuttuu...

Anonyymi kirjoitti...

...minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä... niin se hirtetään munistaan kuusen oksaan roikkumaan!

Iisi

Elegia kirjoitti...

Minä olen varmaan sadisti, mutta joskus toivoisin osuvani paikalle kesken tuollaisen rituaalin. Ainoa pelko kai olisi, että lähtisi mopo käsistä raivon kanssa.

Syyttävä sormeni ei osoita ainoastaan noihin lapsiin, vaan myös heidän vanhempiinsa - haloo, missä te olette kun lapsenne tappaa eläimiä?!