Huh sentään, että järkytyin, kun luin tämän. Voiko Suomessa tosiaan olla hyvinvointipalvelut siinä jamassa, että vanhukset hoitolaitoksissa joutuvat odottamaan suihkuun pääsyä jopa viikkoja?! Krätyakalla luottamus hyvinvointivaltioon ja asioista päättävien omaantuntoon on ilmeisesti edelleen liian vankka.
Aiemmin olen toiminut aktiivisesti joissakin yhdistyksissä (muun muassa perhetyön ja lastensuojelun alalla), joiden tarkoitukseksi kuvittelin yhteiskunnan verovaroilla kustantamien palvelujen täydentämisen. Juuri ennen eläkkeelle päätymistä ehdin nähdä sen, miten kuntasektorilla monet palvelut säästösyistä ulkoistettiin. Perustettujen hoiva-alan yritysten valvonta oli puutteellista ja palvelujen laatu epätasaista. Kolmannen sektorin ja vapaaehtoistyön rooli apua tarvitsevien viimeisenä turvana kävi yhä keskeisemmäksi ja monet kunnat väistyivät vastuusta.
Myös oma asenteeni vapaaehtoistyötä kohtaan muuttui. Mitä enemmän alkoi tuntua siltä, että yhdistyksiä ja seurakuntien diakoniatyötä alettiin käyttää väärin, sitä useammasta hommasta teki mieli sanoutua irti. Rahapula ja kuntien säästötarpeet alkoivat tuntua jotensakin kieroutuneilta perusteluilta siinä vaiheessa, kun esimerkiksi valtiovallan ja valtiojohtoisten yritysten myöntämät hurjat osingot ja tuet tulivat julki.
Tuossa jutussa peräänkuulutetaan taas vapaaehtoisten panosta inhimillistä hoivaa tarvitseville vanhuksille. Kannatettava ajatus sinänsä, mutta ei mikään vaihtoehto verovaroin ylläpidetylle, koulutettujen henkilöiden toteuttamalle, riittävästi resurssoidulle ja valvotulle hoivatyölle. Suin surminkaan en kaipaa takaisin entisaikain hienostorouvien hyväntekeväisyyttä ja"kunniallisille köyhille" osoitettua armeliaisuutta. Vapaaehtoisella hyväntekeväisyydellä ei sosiaalipolitiikan ongelmia ratkota, eikä yrityksille karttuva vauraus automaattisesti valu tukena apua tarvitseville.
Krätyakka ei ihmisen perimmäiseen hyvyyteen luota - varsinkaan nykyisten kovien arvojen aikana. Poliittista tahtoa ja konkreettisia tekoja tarvitaan nyt äkkiä, ennenkuin sotien jälkeen rakennetut järjestelmät on lopullisesti murskattu ja solidaarisuus on enää huvittavan vanhanaikainen sana historian kirjoissa.
Aiemmin olen toiminut aktiivisesti joissakin yhdistyksissä (muun muassa perhetyön ja lastensuojelun alalla), joiden tarkoitukseksi kuvittelin yhteiskunnan verovaroilla kustantamien palvelujen täydentämisen. Juuri ennen eläkkeelle päätymistä ehdin nähdä sen, miten kuntasektorilla monet palvelut säästösyistä ulkoistettiin. Perustettujen hoiva-alan yritysten valvonta oli puutteellista ja palvelujen laatu epätasaista. Kolmannen sektorin ja vapaaehtoistyön rooli apua tarvitsevien viimeisenä turvana kävi yhä keskeisemmäksi ja monet kunnat väistyivät vastuusta.
Myös oma asenteeni vapaaehtoistyötä kohtaan muuttui. Mitä enemmän alkoi tuntua siltä, että yhdistyksiä ja seurakuntien diakoniatyötä alettiin käyttää väärin, sitä useammasta hommasta teki mieli sanoutua irti. Rahapula ja kuntien säästötarpeet alkoivat tuntua jotensakin kieroutuneilta perusteluilta siinä vaiheessa, kun esimerkiksi valtiovallan ja valtiojohtoisten yritysten myöntämät hurjat osingot ja tuet tulivat julki.
Tuossa jutussa peräänkuulutetaan taas vapaaehtoisten panosta inhimillistä hoivaa tarvitseville vanhuksille. Kannatettava ajatus sinänsä, mutta ei mikään vaihtoehto verovaroin ylläpidetylle, koulutettujen henkilöiden toteuttamalle, riittävästi resurssoidulle ja valvotulle hoivatyölle. Suin surminkaan en kaipaa takaisin entisaikain hienostorouvien hyväntekeväisyyttä ja"kunniallisille köyhille" osoitettua armeliaisuutta. Vapaaehtoisella hyväntekeväisyydellä ei sosiaalipolitiikan ongelmia ratkota, eikä yrityksille karttuva vauraus automaattisesti valu tukena apua tarvitseville.
Krätyakka ei ihmisen perimmäiseen hyvyyteen luota - varsinkaan nykyisten kovien arvojen aikana. Poliittista tahtoa ja konkreettisia tekoja tarvitaan nyt äkkiä, ennenkuin sotien jälkeen rakennetut järjestelmät on lopullisesti murskattu ja solidaarisuus on enää huvittavan vanhanaikainen sana historian kirjoissa.
10 kommenttia:
Nyt olen krätyAkan kanssa ihan samaa mieltä. Niin ja piti tietysti olemankin, että uskaltaa kommentoida.
Viime laman aikana näin kuinka Suomi "ajettiin" alas eu-kelpoiseksi. Silloin koulutettuna työssäkäyvänä ja omantunnon omaavana työskentely oli todella raskasta. Siinä repi itsensä ihan totaalisesti hajalle. Piti tehdä ainakin kolmen työt kerralla. Noihin yksityisiin hoivakoteihin en minäkään erityisemmin luota. Usein niiden tieto-taito-osaaminen on hyvinkin löyhissä kantimissa. Ei se silti kunnallisella puolellakaan hurrattavissa oleva asia ole, mutta sentään paremmin kuljetaan lain kirjaimen mukaan.
Ei voi kuin toivoa, että ei itse joutuisi mihinkään "vaivaistaloon" ennen kuolemaansa.
Tänään kuitenkin paistaa aurinko ja on lämmintä, nautitaan niistä Millan!
Samaa mieltä! Niin erittäin samaa mieltä!
Tässä asiassa ei voi olla kuin samaa mieltä. Ja entistä enemmän vanhustenhuoltoon olisi panostettava, sillä pian sinne putkahtelee asiakkaita kuin sieniä sateella suurten ikäluokkien vanhetessa. Nyt on karsittu väärästä kohdasta (tosin, liekö oikeaa kohtaa oikein olemassakaan..)
Tarttis tehrä jottai, ja vähän äkkiä!
Olipa mahdottoman osuva ja hyvä kirjoitus. Ei tähän nyt osaa oikein muuta sanoa.
Kiitos.
Hyvä kansalainen ymmärtää kuolla ajoissa ettei se aiheuta enää kuluja...
Aika ristiriitaista kaikenkaikkiaan.
No niin, vihdoin jaksan sinullekin kommentoida! Olet kirjoittanut minun potemiseni aikana paljon taas viisasta ja mielenkiintoista mutta minun aivoni eivät ole kyenneet sanomaan mitään järkevää... =D Lukenut kyllä olen.
Vanhustenhoito ON tässä maassa todella häpeällisessä tilassa. Siinä missä "primitiivisemmissä" kulttuureissa vanhuutta arvostetaan, meillä tungetaan vanhukset pois silmistä ja mielestä laitoksiin ja odotetaan kukkarot auki vaan perintöjä. En todellakaan ymmärrä, miksi meillä ihmiset eivät huolehdi vanhemmistaan ja sukulaisistaan!
Kuulin radiosta yhtenä päivänä että rahapulan takia joudutaan palaamaan siihen että ihmiset yhä enemmän itse hoitavat vanhat sukulaisensa. Anteeksi nyt mutta MIHIN SE RAHA MENEE??? Näin hieno valtio on saatu aikaan, on kehitystä sun muuta ja muka ollaan KÖYHIÄ???!!! Kyse on VAIN arvovalinnoista sanon minä. Ja ei todellakaan käy että ruvetaan käyttämään vapaaehtoistyöläisiä tolleen hyväkseen. Nih!
siksi toisekseen myös kunnallisella puolella on kaikki kellotettu, vaipanvaihtoa myöten.
siinä ja siinä ajassa on syötettävä,kylpyjakkarat on liian kalliita, lehtiä ei lueta ääneen, ystävällinen sana ohi mennessä vie liikaa työaikaa...
miltä?
samaa on valitettavasti kaikkien ikäryhmien kohdalla.
kun en täällä alkuvuodesta muuta keksinyt, möykkäsin sen verran kovaäänisesti (oli apuna toki muitakin) että valtuustokauden strategiakoulutus pidettiinkin valtuustosalissa kaksipäiväisenä eikä menty kauas korpihotelliin pähkäämään. tosin ne säästöt eivät koskaan päätyneet perusturvaan...
Tämä on asia, jota on itsekin tullut hämmästeltyä monet kerrat.
Itse arvostan vanhuksia pääasiassa hyvin pitkälle. Eri asiat ovat elämän katkeroittamat tapaukset, jotka purkavat pahan olonsa jopa sivullisiin lapsiin. Mutta pääasiassa pitkän elämän eläneet ihmiset ovat todella arvostettavia pitkän taipaleensa vuoksi. Olen kuullut monia viisaita sanoja ihmisiltä, joilla takanaan kokemusta ja elämää itseään.
Suomessa arvostetaan työntekoa ja yrittämistä. Kun olet sitten urasi tehnyt, ei sinulla ole enää mitään tarvetta - siispä saat virua odottelemassa, että jonkin perusasian kuten peseytymisen ehtii joku tulla hoitamaan. Palkkio elämäntaipaleesta.
Hienoja kommentteja taas loota pullollaan. Enpä yritäkään
keksiä nasevia vastauksia. Ei se onnistuisi kuitenkaan.Nautinpa nyt vaan näistä ;-)
Näinhän se on.
Vaikka täytyy kyllä muistuttaa että on niitä hyviäkin hoivakoteja ja laitoksia, ainakin toistaiseksi vielä.
Vaan kuinka kauan?
Jos mikään venyminen ja joustaminen ei riitä niin jossain vaiheessa hyväkin työmoraali alkaa rakoilla.
Mutta ei hätää. Nyt on keksitty opastaa meitä hoitajia kuuntelemaan entistä tarkemmin hoidokkiemme mielipiteitä.
Heidän tahtoaan ja toiveitaan tulee kunnioittaa ja noudattaa.
Eli jos dementikkomummo ei halua syödä, peseytyä tai ottaa lääkkeitään niin mitä turhaan tuhlata aikaa jutteluun ja suostutteluun, kunnioitetaan tahtoa vaan.
Noin vähän kärjistäen.
Lähetä kommentti