perjantai 10. heinäkuuta 2009

Täti murehtii

Telkkarista tulee nykyään tiistaisin nuorisosarja Skins. Olen seurannut sitä alusta asti. Nyt taitaa olla kolmas tuotantokausi meneillään. Huumeita, viinaa, koulukiusaamista, perheväkivaltaa, holtitonta seksiä ja umpipöhköjä opettajia. Pari jaksoa sitten pysähdyin miettimään, miksi oikeastaan katson sellaista, joka nostattaa mieleeni vain ikäviä muistoja ja ahdistusta.

Hiljattain julkaistiin kyselytutkimus, jonka tuloksista paljastui, että nuoret käyttävät enemmän alkoholia kuin vanhemmat luulevat. Saman kyselyn mukaan teini-ikäiset myös toivovat, että vanhemmat puuttuisivat asiaan ja asettaisivat heille enemmän rajoja.

Itse muutin kuusitoistakesäisenä suurehkosta kaupungista pienempään ja koin elämäni suurimman kulttuurishokin. Hämmästyksekseni huomasin, ettei jokaisessa koulussa tupakointia ja viikoittaista alkoholin käyttöä aloitettukaan kolmetoistakesäisenä ja, ettei ollut mitenkään tavanomaista, että rippikouluikään mennessä joillekin tytöille oli tehty jo useampi abortti.

Se havainto avasi tajuntani sille tosiasialle, että masentavan monet aikuisetkin elävät siinä olettamuksessa, että heidän tuntemansa maailma ja kulttuurinen todellisuus on ainoa ja ehkä peräti paras mahdollinen maailma. "Näin asiat nyt vaan ovat", riittää joillekin puolustukseksi kaikkia muutosvaatimuksia vastaan.

Minusta tuntui hyvältä lukea, että nuoret tosiaan toivovat aikuisten enemmän ohjaavan esimerkiksi heidän alkoholinkäyttöään. Liian usein tässä nuoruutta ihannoivassa ajassa suhtaudutaan alaikäisten juhlintaan hyväksyvästi, jotkut melkeinpä kateellisina omaa nuoruuttaan muistellen.

Krätyakka ei niitä aikoja takaisin kaipaa, vaan olisi mieluiten kovasti asialla suojellakseen nuoria niiltä loppuelämään seurauksensa ulottavilta virheiltä, joita voi tulla tehneeksi siinä typerässä uskossa, että näin nuorten kuuluukin käyttäytyä ja "kaikki muutkin tätä harrastavat"..

3 kommenttia:

liskonainen kirjoitti...

olin jo innolla aloittaa esitelmän lempiaiheesta, mutta onneksi sain itseni kuriin.

on ihan käytännön totta että pennut kaipaavat rajoja ja kuria.
valitettavasti se näkyy vain harvoin.

vapaaehtoisena "mummina" näkee ja kuulee paljon enemmän kuin virassa. toimintakeinot ovat nopeampia ja luottamus syntyy tiiviimmin. pennut tosin joka ikäluokassa ällistelevät kun kuulevat että olen "vain" vapari.

toki kaikki tietävät että toimin myös virallisesti ja hyväksyvät joka vuosi sen että puutun asioihin välittömästi, ilmoitan laittomuuksista, otan yhteyttä hyvinkin äkkiä vanhempiin ja/tai tarpeelliseen viranomaiseen.

se taitaa olla sittenkin heille
signaali huolehtimisesta, turvasta, aikuisesta joka heitä rakastaa.

näillä mennään.

Millan kirjoitti...

Kyllä täällä saa tärkeistä asioista esitelmöidä ja elämöidäkin :-) Itse en ainakaan sen tärkeämpää asiaa tiedä kuin lapset, nuoret ja maailman tulevaisuus..

On käsittämättömän hienoa, että vielä löytyy vapaaehtoisia, jotka kantavat vastuuta muistakin kuin ihan läheisimmistä omaisista. Kyllä nuoret yleensä vaistoavat ja arvostavat sitä, että joku välittää, vaikkei olisi "pakko".
Voimia ja jaksamista toivon sinulle siihen hommaan..

Mari kirjoitti...

Itsekin luin tämän tutkimuksen tulokset ja olin oikeastaan aika yllättynyt siitä, että nuoret toivoisivat vanhempiensa ENEMMÄN pitävän heiller ajoja.

Useinhan nuoret juuri kerskailevat sillä, kenen mutsi on reiluin ja kenen faija antaa juoda kotonakin. Sitten kuitenkin taustalla on tuollainen toive, että olisi kuitenkin enemmän niitä rajoja ympärillä.