perjantai 10. huhtikuuta 2009

Päästäistä

Yöllä oli tupruttanut taas ainakin kymmenen senttiä lunta. Päivän aikana se on latistunut märäksi loskaksi. Matalapaineen ja tuhoon tuomitun siivousponnistelun tuloksena joka paikkaa särkee ja aristaa nyt niin, että ei tee mieli puuhailla muuta kuin varovaisesti hengittää.

Vakaumuksellisena kristittynä minun pitäisi osata innostua pääsiäisestä ja muistakin kirkkovuoden juhlista. Omaa lapsuutta muistellessa arvostan kovasti sitä, että äiti näki vaivaa luodakseen kotiin juhlan tunnelmaa siivouksin, koristein ja herkkuruokia valmistamalla. Meillä iloittiin myös vieraista ja niitä kävi usein.

Niin monessa suhteessa koen olevani aivan toista kuin tahtoisin.Olen vajavainen, keskeneräinen, ja omastakin mielestäni ihan vääränmoinen. No, onneksi juuri siitä lienee osittain tässä pääsiäisen sanomassakin kysymys, että kelpaa, vaikkei riitäkään, ei pysty, ei osaa, ei jaksa. Kerrankin on kysymys jostain muusta kuin omasta suorittamisesta, siitä, että joku on tehnyt jotain suurta minunkin puolestani.

Jospa nyt lakkaisin marisemasta ja hiljentyisin nauttimaan siitä ihan tällaisena kuin olen. Nauttikoon kaikki muutkin, kukin omalla tavallaan... Hyvää, iloista ja toiveikasta pääsiäistä kaikille!

Glitter Graphics - GlitterLive.com

3 kommenttia:

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Tein sulle äsköön kommentin. Pyhiin sen pois. Soli liaan ittekeskeenen. Oon kirkonmiästen veivoon takia tullu pakanaksi. Uskon vain itteheni ja suksikeppiihini.

Millan kirjoitti...

Multa katkes porkat jo kansakoulun hiihtokisoos, enkä oo itte ollu koskaan kovin uskottavaa sorttia, mutta jos sellaanen sulla toimii, niin mikäs siinä sitten :-)

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Älä nyv vaan suutu, kum mä täälä viälä rähäjän. Sullon sellaasta luantua, josta monet vaan haaveeloo.Perustan miälipiteheni vai kirioottettuhun sanahan.

Suupohojalaaset puhuu porkista, ku ne tarkoottaa koko suksikeppiä. Piänenä vinkkinä voin sanua, notta se ympyriäänen siälä kepin alareunas on porkka. Suameksi sompa.