Eilen, kun parasta aikaa pakoilin pölynimuria sen Arjaannelin ehdottaman vesikannun äärellä, pöyhäisin sohvatyynyä parempaan asentoon ja kuinka ollakaan, sieltä alta kipaisi valtava, mustakoipinen hämähäkki.
Hyvällä itsesuojeluvaistolla varustettuna se älysi vipeltää kiiruimman jälkeen lähimpään sohvanrakoon, mutta Akan pörröiset pelastusjoukot olivat valppaina. Pienin kissa hoksasi saaliin heti ja ryhtyi koukkimaan tyynynvälejä tassullaan. Pari muuta nelijalkaista tuli kannustamaan, eikä siinä hämyhässiparalla ollut paljonkaan mahdollisuuksia. Pian sen maallisia jäännöksiä jo jaettiin kahden kissan ja koiran kesken. Kissat saivat koivet ja koira lihaisemmat palat. Ilmeestä päätellen maku ei kuitenkaan ainakaan koiraa miellyttänyt.
Taannoin kommenttilootassa Äijänkäppyrä mainitsi banaanlastien mukana Suomeen salamatkustaneet käärmeet. Siitä muistin heti tapauksen, joka sattui meille toistakymmentä vuotta sitten täällä Kauhajoella. Kävimme ruokakaupassa ja ostoksia oli sillä kertaa niin vähän, ettei kassia tarvittu. Mies laski tavarat takapenkille ja istui käynnistämään autoa. Hän tunsi jotakin outoa polvellaan ja samassa minäkin hoksasin sen: reilusti tulitikkulaatikon kokoisen karvakinttuisen niveljakaisen oikomassa raitaisia ketaroitaan. Kerrankin liikkui meidän isäntä liukkaasti, aukaisi oven ja huitaisi otusparan pakkaseen. Melkein saman tien tosin säälitteli, että voi sitä raukkaa, ei taida näissä oloissa kauan sinnitellä..
Sen koommin ei ole kaupasta moisia mukaan tarttunut, mutta kotona asustaa tuonkinlaatuista eliöstöä ilmeisesti enemmän kuin haluaisin ajatellakaan. Siivousintoa tuore niveljalkaishavainto sentään mukavasti kasvatti, mutta kyllä minä edelleen kuljetan tuollaisetkin otukset elävänä pihalle mieluummin kuin annan kissan leikittäväksi. Eläviä olentoja nekin ovat, vaikka eivät asuinkaverina meikäläistä miellytäkään.
Hyvällä itsesuojeluvaistolla varustettuna se älysi vipeltää kiiruimman jälkeen lähimpään sohvanrakoon, mutta Akan pörröiset pelastusjoukot olivat valppaina. Pienin kissa hoksasi saaliin heti ja ryhtyi koukkimaan tyynynvälejä tassullaan. Pari muuta nelijalkaista tuli kannustamaan, eikä siinä hämyhässiparalla ollut paljonkaan mahdollisuuksia. Pian sen maallisia jäännöksiä jo jaettiin kahden kissan ja koiran kesken. Kissat saivat koivet ja koira lihaisemmat palat. Ilmeestä päätellen maku ei kuitenkaan ainakaan koiraa miellyttänyt.
Taannoin kommenttilootassa Äijänkäppyrä mainitsi banaanlastien mukana Suomeen salamatkustaneet käärmeet. Siitä muistin heti tapauksen, joka sattui meille toistakymmentä vuotta sitten täällä Kauhajoella. Kävimme ruokakaupassa ja ostoksia oli sillä kertaa niin vähän, ettei kassia tarvittu. Mies laski tavarat takapenkille ja istui käynnistämään autoa. Hän tunsi jotakin outoa polvellaan ja samassa minäkin hoksasin sen: reilusti tulitikkulaatikon kokoisen karvakinttuisen niveljakaisen oikomassa raitaisia ketaroitaan. Kerrankin liikkui meidän isäntä liukkaasti, aukaisi oven ja huitaisi otusparan pakkaseen. Melkein saman tien tosin säälitteli, että voi sitä raukkaa, ei taida näissä oloissa kauan sinnitellä..
Sen koommin ei ole kaupasta moisia mukaan tarttunut, mutta kotona asustaa tuonkinlaatuista eliöstöä ilmeisesti enemmän kuin haluaisin ajatellakaan. Siivousintoa tuore niveljalkaishavainto sentään mukavasti kasvatti, mutta kyllä minä edelleen kuljetan tuollaisetkin otukset elävänä pihalle mieluummin kuin annan kissan leikittäväksi. Eläviä olentoja nekin ovat, vaikka eivät asuinkaverina meikäläistä miellytäkään.
5 kommenttia:
Löysin kerran sammakon banaanilaatikosta. Pakattiin rasiaan ja terveystarkastaja lähetti Hesaan tutkittavaksi. Vastauksena oli Etelä- Amerikkalainen lehtisammakko. Jos olisi ollut värillinen, olisi ollut myrkyllinen. Senjälkeen olen katsonut aika tarkkaan minne käteni tungen.
Ja jos käärme tulisi vastaan, saisin slaagin.
Hyyi, minulla on ötökkäkammo. Jopa leppäkertut etovat minua saati sitten rumemmat selkärangattomat.
Minulle ei ole kaupasta tarttunut onneksi koskaan mitään extraa mukaan. Joskus pyöräillessä ja metsissä hortoillessa saattaa kotiin kantautua kylkiäisenä joku toukka tmv.
Olisi tietenkin hyvä antaa niiden elää, mutta monesti paniikissa saatan survaista ne kuoliaaksi.
Mutta millä putsaat kaikki elikot mitä siälä ny sormie alla ja niiren välis vilistää. Luannonsuajelija ku oot, älä ainakaa niiren niskan Tolua tällää.
Jestas. se sammakko olis varmaan ollu kiva lemmikki :-) paitsi ei vissiin Elegian mielestä :-D No, kyllä muakin kieltämättä jotkut kiemurtelevat ötökät vähän ällöttää...
Tolunpa kanssa hyvinkin täällä tänään riehuin, Äijänkäppyrä. Semmoisia pikkuelikoita on paljon helpompi murhata, joita ei paljaalla silmällä nää ;-)
Lähetä kommentti