Ehkä hölmöimmäksi kaikista avoimessa yliopistossa suorittamistani approista olen kokenut musiikiterapian. 15 ov hörinää siitä, miten musiikki voi kaivaa mielemme syvyyksistä käsiteltäväksi tunteita ja muistoja, jotka tietoisuutemme on aikoja sitten kadottanut. Ei vakuuttanut meikäläistä, vaikka musiikki on ollut tiiviisti ja monella eri tavalla läsnä elämässäni aina.
Tänään, kun tuntui, että sanat ja voimat olivat lopussa, jostain putkahti mieleen tämä biisi. Annoin sen kaikua aivolohkoissa aikansa ja tavoitin viimein myös syyn ja tunnelman, joka moisen muiston kirvoitti. Tasan 30 vuotta sitten olin väsyneempi elämään kuin tähän mennessä koskaan sen jälkeen. Kieltämättä elämäntilanne oli tästä perspektiivistäkin tarkasteltuna aika helvetillinen. Perun siis puheeni. Musiikkiterpian professori ei ollut väärässä ainakaan kaikilta osin. Kyllä musiikki tuulettaa mielen kellareita ja kaipa sitä voi terapianakin hyödyntää - vaikken itse moisesta maksaisikaan.
Hymyillyttää kuitenkin tämän kappaleen naivius. Miten niin syviä ja kipeitä muistoja onkin voinut kiinnittyä näin suloisen lapselliseen tekeleeseen. Hurriganes oli kuitenkin silloin kova juttu ja tätä biisiä ensimmäinen "suuri rakkauteni" soitti minulle bändinsä kanssa keikalla... kunnes sitten alkoi seurustella luokkatoverini kanssa, jonka kanssa peräti myöhemmin avioitui. Nyt hekin ovat eronneet. No, joka tapauksessa: I will stay..
Tänään, kun tuntui, että sanat ja voimat olivat lopussa, jostain putkahti mieleen tämä biisi. Annoin sen kaikua aivolohkoissa aikansa ja tavoitin viimein myös syyn ja tunnelman, joka moisen muiston kirvoitti. Tasan 30 vuotta sitten olin väsyneempi elämään kuin tähän mennessä koskaan sen jälkeen. Kieltämättä elämäntilanne oli tästä perspektiivistäkin tarkasteltuna aika helvetillinen. Perun siis puheeni. Musiikkiterpian professori ei ollut väärässä ainakaan kaikilta osin. Kyllä musiikki tuulettaa mielen kellareita ja kaipa sitä voi terapianakin hyödyntää - vaikken itse moisesta maksaisikaan.
Hymyillyttää kuitenkin tämän kappaleen naivius. Miten niin syviä ja kipeitä muistoja onkin voinut kiinnittyä näin suloisen lapselliseen tekeleeseen. Hurriganes oli kuitenkin silloin kova juttu ja tätä biisiä ensimmäinen "suuri rakkauteni" soitti minulle bändinsä kanssa keikalla... kunnes sitten alkoi seurustella luokkatoverini kanssa, jonka kanssa peräti myöhemmin avioitui. Nyt hekin ovat eronneet. No, joka tapauksessa: I will stay..
1 kommentti:
Kerran, tai oikeastaan monasti, on tuo musiikki soinut peikon korvissa :) Ja muutkin hurrikaanit :)
Ja vaikka peikko ei mitään musiikistä ymmärräkään, se on nähnyt miten se tekee välillä hyvää ihmisille avatessaan näiden lukkiutuneita tuntemuksia ja palauttaessaan mieleen ankkuroituneita ajatuksia.
Lähetä kommentti