"Elämä on seikkailua" sanoo Isopeikko tuon edellisen postauken kommenttilootassa. Viime yön unettomina tunteina pyörittelin siitä teemasta mielestäni täyteläisen kyökkifilosofisen taikinan, josta ajattelin tänään keikauttaa blogiin komean kakun. Mitä vielä!
Aamulla odotti alakerrassa yllätys, jonka seuraamusten korjaamiseen kuluu nyt tämä päivä - eikä taida riittääkään. Koirat nimittäin olivat yöllä penkoneet kauppakassin uumenista soman punaisen nahkalompakkoni ja silpunneet sen sisältöineen käyttökelvottomaksi. Siellä meni pankkikortit, ajokortti, sairausvakuutuskortti, kirjastokortti ja lukemattomia muita muoviläpyskoitä ja lappusia. Onneksi setelirahaa oli vain 20 euroa. Siinäkin on riittävästi palapeliä teipillä koottavaksi.
Joten hankkiudunpa tästä nyt asioille ja yritän pelastaa mitä pelastettavissa on. Ainakin pankkiin on ehdittävä rahaa ruinaamaan, kun tuo kortti ei tuollaisenaan varmasti missään kelpaa. Illalla on tulossa vieraita. Huomenna ollaan menossa toisen riiviön kanssa sen ensimmäiseen koiranäyttelyyn. Kunpa se osaisi nyt edes siellä näyttää edustavamman puolensa, eikä järjestäisi mitään tämäntapaista omaa kivaa...
Jälleen kerran on muistutettava itselleen, että minä itse olen tämän elämäntavan valinnut ja kaikki nuo karvaiset kauhukakarat hankkinut...ja ovathan ne rakkaita, suloisia, hauskoja ja elämäniloa täynnä. Onhan niiden kanssa arki yhdenlaista seikkailua. Ei mitään suurta ja mullistavaa, mutta ihan riittävästi tälle pienesti rähjäiselle elämälle.
Joten hankkiudunpa tästä nyt asioille ja yritän pelastaa mitä pelastettavissa on. Ainakin pankkiin on ehdittävä rahaa ruinaamaan, kun tuo kortti ei tuollaisenaan varmasti missään kelpaa. Illalla on tulossa vieraita. Huomenna ollaan menossa toisen riiviön kanssa sen ensimmäiseen koiranäyttelyyn. Kunpa se osaisi nyt edes siellä näyttää edustavamman puolensa, eikä järjestäisi mitään tämäntapaista omaa kivaa...
Jälleen kerran on muistutettava itselleen, että minä itse olen tämän elämäntavan valinnut ja kaikki nuo karvaiset kauhukakarat hankkinut...ja ovathan ne rakkaita, suloisia, hauskoja ja elämäniloa täynnä. Onhan niiden kanssa arki yhdenlaista seikkailua. Ei mitään suurta ja mullistavaa, mutta ihan riittävästi tälle pienesti rähjäiselle elämälle.
3 kommenttia:
Kyllähän lemmikit osaavat järjestää elämään sisältöä. Tässä tapauksessa sisältö tuli pureskelluksi;)
Voi Akka, myötäelävä lohdutuksen sana täältä. Harmillista puremahupia oli meidänkin koiruutemme keksinyt. Pari päivää sitten ostamani kengät tulivat jo tänään tiensä päähän. Erityisen harmillisen tästä tilanteesta tekee se, kun jalka on kokoa 43, niin uusien löytämisessä meneekin taas melkoinen tovi. Kyllä siinä melkein parku pääsi, kun kerrankin oli sopivat, ja vieläpä nätit. :(
Voi MiaO parka. Ymmärrän, että potuttaa, mutta lohduttaa tosiaan kuulla, ettei ole ainoa, jonka karvatit on näin huonosti kasvatettua sorttia.
Lähetä kommentti