Olennaista

Eilen avasin tuutin katsoakseni mainosteeveen kymppiuutiset. Epäuskoisena, mitään tajuamatta, tuijotin ruutua ja kuuntelin loputtomalta tuntuvaa selostusta Nokian tuloskehityksestä. Vaikutti siltä, kuin mitään muuta uutisarvoista ei maailmassa olisi tapahtunutkaan kuin pörssikurssien keinahtelua ja muuta talouteen liittyvää.

Jossain vaiheessa siirryttiin urheilu-uutisiin. Niistäkään en tajunnut mitään. Kun aihe ei kiinnosta, enkä edes tiedä, mikä on se JYP, jota nyt niin juhlittiin, on kertakaikkiaan yhdentekevää millaisella välineellä minkäkinmuotoista palloa on jossain lennätetty ja kuka on valittu vuoden pelaajaksi..

Päivällä olin lukenut nettiuutisista, että uusimman ennusteen mukaan merenpinta nousee 50 vuoden kuluessa jäätiköiden sulamisen vuoksi jopa 3 metriä. Niiden vesimassojen alle hukkuu monta suurta kaupunkia, muun muassa Kalkutta, New Orleans ja Miami..ehkä jo meidän lastemme elinaikana. Mitä tapahtuu kaikille niille ihmisille, joiden elinolosuhteet muuttuvat lopullisesti?

Hetkeksi tuli todella häiriintynyt ja vieraantunut olo. Mikä tässä maailmassa nyt onkaan olennaista: taloudellinen kasvu ja pyhä kilpailukyky, joka tulee säilyttää hinnalla millä hyvänsä? Viihde, joka tuo elämäämme sisältöä ja pitää ajatukset poissa synkistä vesistä (sananmukaisesti, tällä kertaa)? Vai minun pieni arkeni, oma mikrokosmokseni, jota tänään järkytti tuo varsin konkreettinen talouskriisi, (jonka yksi ratkaisu näkyy muuten tuossa kuvassa. Kävin nimittäin ostamassa uuden kukkaron. Tuo oli miehenkin mielestä ihan minun näköinen.Ehkä koirat eivät innostu niiteistä ja vetskareista ihan yhtä paljon kuin herkullisesti tuoksuvasta nahkasta)..

Eiköhän se ole kaikille aika selvää, ettei sen paremmin oma arki, viihde kuin taloudellinen kasvukaan ole enää entisessä olomuodossa mahdollista, jos päästämme tämän katastrofin karkaamaan käsistä. Vai onko?