torstai 11. kesäkuuta 2009

Yksin kotona osa 103

Sateen tuoksua ilmassa. Yöllä on saatu muutama tippa vettä. Enemmänkin saisi tulla. Mies lähti viikoksi Lappiin pitämään rippileiriä. Otti koiran mukaan. Tottahan lapinkoiran pitää Lappiin päästä. Sitäpaitsi Usma on meidän paras paimenkoira ja muistini mukaan viisitoistakesäisissä on joskus paimentamista kerrakseen. Jäi Akalle silti kotiin vielä kaksi (koiraa, ei miestä, eikä paimennettavaa).

Äiti on sairaalassa. Isä kävi tänä aamuna sydäntutkimuksissa. Krätyakkaa itseä odottaa huomenna puolelta päivin (taas) se letkun nielentä. Tuttua puuhaahan se jo on, muttei ole käynyt harjoituksen myötä helpommaksi, päinvastoin. Kun sisuskalut on menneet huonompaan kuntoon, myös yökkäilyrefleksi on voimistunut ja koepalojen napsiminen sattuu.

Kauhavan pojat (lennostosta) ovat jo parin päivän ajan jyristelleet koneillaan yllättävän kaukana asemapaikastaan. Joko sieltä on joku tolvana pahasti eksynyt tai niillä on vaihteeksi joku harjoitussota käynnissä. Ei kivaa kumminkaan, kun naapurin lehmätkin säikkyvät niin, että meinaavat aitojen läpi rynniä.

Tänään taidan juoda itseni hyvään huppeliin (ei taida kolmella siiderillä onnistua) ja kutoa loppuun ne sukat, jotka Filosofian puutarhan Saaran haasteeseen vastatessani lupasin Hurstin kautta tarvitseville toimittaa. Vai olisikohan sittenkin parasta pitää sukankudonta ja siiderin nautinta erillä toisistaan? Voi muuten pian kantapää ja varvasosa sukissa vaihtaa paikkaa, sen verran pitkään on vierähtänyt edellisestä kutomiskerrasta. Jotain puudutetta kuitenkin tarvitsen, jotta saan neulomukseni valmiiksi. Ei suju Krätyakalta enää ilman kivunlievittimiä sorminivelten ja ranteiden käyttely.


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tällä viikolla on käynnissä suuri sotaharjoitus purnaavine reserviläisineen ja jyräävine koneineen.
Olin moisissa itsekin monta kertaa. Onneksi ei tarvitse enää, reservistäkin eläkkeellä. Eivät kylläkään minkäänlaista eläkettä maksa. Pitäisiköhän valittaa EY-tuomioistuimeen.

Iisi

Niina kirjoitti...

Ystäväni oli kylässä viime viikolla ja sai tartutettua muhun kutomisinnostuksen. Kaivoin laatikosta tekeillä olleen villapaidan, josta puuttuu vielä toinen hiha. Oikean kokoiset puikot olivat välillä menneet hukkaan. Ostin eilen uudet ja hihaa syntyikin illan aikana hyvä pätkä.

Olen pitkään miettinyt pitsineulossukkien tekemistä, mutta ei ole ollut ohjeita. Tavallisia villasukkia on syntynyt joka vuosi jonkinlainen kasa. Ennen viime joulua kudoin yksiin vapaaehtoistyön myyjäisiin varmaan 10 paria sukkia. Samainen ystävä oli googlettanut sukkablogeja, joissa on ihania ohjeita. Kunhan saan villapaidan valmiiksi, alan opetella pitsineulosta.

Millan kirjoitti...

Kiitos informoinnista, Iisi. Ei nyt sitten tarvitswe asemapaikkaan soittaa, että täällä se teidän kadonnut siivekäs lammas harhailee...

Kutominen on kivaa, Niina, eikös vaan? Villasukkia ei minun kokemukseni mukaan voi olla kellään liikaa :-)

Holly kirjoitti...

Laita osoitetta tulemaan, email-osoite saatu menestyksellisesti sivuilleni - monen ihmisen kaukoneuvoin!

savisuti kirjoitti...

Minä neuloisin ne sukat ensin ja ottaisin sen kännin vasta sitten - niin voisi tulla parempaa jälkeä. Hmm, siis sukasta.