Tänään satuin näkemään uusinnan Punainen lanka -ohjelman jaksosta, jossa oli vieraana John ja Anu Webster. John Websterhän on palkitun "Katastrofin aineksia" -dokumentin ohjaaja. Elokuva kertoo kokeilusta, jossa John herää tajuamaan ilmastonmuutoksen riskit ja haluaa vaikuttaa niihin keinoilla, jotka hän parhaiten hallitsee: tekemällä dokumenttielokuvan muutoksista, joita hänen oma perheensä yrittää toteuttaa elämässään vuoden ajan.
Hiilijalanjälkensä pienentämiseksi nelihenkinen perhe päättää luopua kaikista tuotteista, joiden valmistamisessa on käytetty öljyä. Kahdelle pienelle pojalle ja vaimolle siinä on sopeutumista kerrakseen, varsinkin kun heillä ei selvästikään ole yhtä suurta paloa maailmanparannukseen kuin isä Johnilla. Itse dokkari onkin maailmanparannusraportin ohella viihdyttävä kuvaus aviosuhteen kriisistä, jonka aiheuttaa toisen osapuolen kohtuuttomuus ja vaatimukset, joihin koko liitto olisi voinut kaatua, ellei Anu omien sanojensa mukaan olisi rakkauden vuoksi yrittänyt joustaa.
Olen nähnyt itse dokumentin kahteen kertaan. Tämän Punaisen langan jakson äärelle satuin vasta puolesta välistä. Toivottavasti molemmat ovat löydettävissä Ylen Areenasta. Pidin nimittäin molemmista suunnattomasti ja katsoisin ne mielelläni vielä joskus uudelleenkin.
Ihmisiä, jotka tekevät ihanteittensa eteen äärimmäisiä tekoja, pidetään helposti fanaattisina, omituisina ja jopa vaarallisina. Itse ihailen oikeiden asioiden puolesta hölmöileviä kovasti. Itsestäni ei taida sellaiseen olla. Olen siihen nykyään liian laiska, huonokuntoinen ja heikkotahtoinen. Sitä riemullisempaa on nähdä, että joku viitsii, pystyy ja jaksaa..Esimerkin voima ei ole ainakaan Akan kohdalla vähäpätöinen. Ainakin se saa jälleen kerran arvioimaan, mitä olisivat ne pienet , arkiset teot, joilla itse voin ympäristön kuormitusta vähentää.
Hiilijalanjälkensä pienentämiseksi nelihenkinen perhe päättää luopua kaikista tuotteista, joiden valmistamisessa on käytetty öljyä. Kahdelle pienelle pojalle ja vaimolle siinä on sopeutumista kerrakseen, varsinkin kun heillä ei selvästikään ole yhtä suurta paloa maailmanparannukseen kuin isä Johnilla. Itse dokkari onkin maailmanparannusraportin ohella viihdyttävä kuvaus aviosuhteen kriisistä, jonka aiheuttaa toisen osapuolen kohtuuttomuus ja vaatimukset, joihin koko liitto olisi voinut kaatua, ellei Anu omien sanojensa mukaan olisi rakkauden vuoksi yrittänyt joustaa.
Olen nähnyt itse dokumentin kahteen kertaan. Tämän Punaisen langan jakson äärelle satuin vasta puolesta välistä. Toivottavasti molemmat ovat löydettävissä Ylen Areenasta. Pidin nimittäin molemmista suunnattomasti ja katsoisin ne mielelläni vielä joskus uudelleenkin.
Ihmisiä, jotka tekevät ihanteittensa eteen äärimmäisiä tekoja, pidetään helposti fanaattisina, omituisina ja jopa vaarallisina. Itse ihailen oikeiden asioiden puolesta hölmöileviä kovasti. Itsestäni ei taida sellaiseen olla. Olen siihen nykyään liian laiska, huonokuntoinen ja heikkotahtoinen. Sitä riemullisempaa on nähdä, että joku viitsii, pystyy ja jaksaa..Esimerkin voima ei ole ainakaan Akan kohdalla vähäpätöinen. Ainakin se saa jälleen kerran arvioimaan, mitä olisivat ne pienet , arkiset teot, joilla itse voin ympäristön kuormitusta vähentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti