tiistai 11. elokuuta 2009

Maailma muuttuu


Kuusitoista vuotta sitten, kun muutimme tähän kylään, monessa talossa elettiin vielä maataloudesta. Nyt ei ole enää lypsykarjaa missään. Sikalat on lopetettu ja useimpien talojen pellot myyty suuromistajille (joiden tilat ovat silti aivan liian pieniä EU:n mittapuun mukaan, mutta liian suuria, jotta niitä pystyisi perheyrityksenä hoitamaan).

Jokut ovat kokeilleet uusia viljelykasveja: kuminaa, hamppua (ei sitä laitonta), tyrniä ja pellavaa. Monet ovat lannistuneet ja muuttaneet pois. Joillakin on kyky sopeutua ja löytää sekä iloa että kauneutta sieltä, missä sitä on.

Naapurin isäntä perusti tämän kesän iloksi niin sanotun maisemointipellon, eli ihanan kukkaniityn, josta varoittamaan pitäisi kyllä pystyttää liikennemerkki, sillä niin monet ovat jo olleet vähällä menettää autonsa hallinnan, kun ovat unohtuneet ajaessaan kukkien kauneutta ihailemaan.

Unikot tunnistan, samoin ruiskaunokit ja hunajakukan, mutta mikä mahtaa olla tuo keltainen. Olisiko se keltasauramo? Tietääkö kukaan?

8 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Vertaapa tuosta:
http://www.pratensis.fi/tuote.php?lang=FI&prod=776

Valitettavasti en pystynyt erottamaan kuvasi keltaisen kukan yksityiskohtia, mutta ehkä sinun onnistuu tunnistaa kukka mallin mukaan.

ii kirjoitti...

Mahtava idea naapurin isännältä! Perhoset harventuu ja harventuu, kun kukkaniityt vähenee koko ajan :(

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Muutin aikanaan ison veden alkulähteelle. Paljon oli elinvoimaisen oloisia karjatiloja, kauran käpyjäkin viljeltiin. Nyt on yksi elinvoimnainen tila ja kymmenen häälyvää. Tervetuloa eurooppalaiset luontokulkijat.

Millan kirjoitti...

Juu, se se oli! Kiitos vinkistä, Celia.

Perhosia tosiaan lepattelee nyt vieläkin enemmän kuin tavallisesti, Ii, vaikka meilläkin on ollut lampaiden hoitamia kukkaniittyjä jo toistakymentä vuott :)

vilukissi kirjoitti...

Oli kyllä komeaa! Olen kans sanonut yhdestä pellosta, just ihan tässä keskustassamme, että ostan vaikka auringoinkukat siemenet itse, kun vain joku kylväis ne siihen peltoon...siinä kasvaa aivan mahdoton villiheinä, joka on osaksi kuollutta! Miten kaunis se olisi auringonkukkapeltona! Pelkillä käsilläni en saa sitä peltoa raivattua, eikä se iso olisi. Pitääkin selvittää kunnan kanssa, josko ensi kesänä...Jos Joskus Joku Jotakin. Tuo oli kyllä hieno pelto!

liskonainen kirjoitti...

naapurikaupungissa, riihimäellä on vuosia pruukattu kylvää joutopelloille aurongonkukkaa, jota kaupunkilaiset (ja naapuritkin) ovat vapaasti saaneet poimia purkkeihinsa. edullista ja kaunista.
huomenna on vessan lattian valu. kääk.

Millan kirjoitti...

Niinpä, Äijänkäppyrä, mutta jotenkin kummastuttaa tämä, että maatalous on varaa ajaa alas, vaikka koko ajan isoja alueita maapallolla kuivuu viljelykelvottomiksi ja työttömiä riittää Euroopassakin enemmän kuin tarpeeksi. Ei taida luontomatkailu ihan kaikkia elättää ;-)

Niitä auringonkukkapeltojakin meillä täällä on paljon. On se kumma, ettei vielä siellä. Yksi työtön viljelijä riemastutti itseään ja naapureita myös kylvämällä peltonsa täyteen kaupan ruokasastolta ostamiaan herneensiemeniä. Hyvin kasvoivat, maistuivat erinomaisilta, eivätkä käyneet kalliiksi :)

Hui, sentään liskonainen. Remontti on hurjaa hommaa. Mua alkaa närästää kun ajattelenkin ;-) Toivottavasti lopputulos palkitsee..

Arjaanneli kirjoitti...

Kyllä on ihana pelto!
Saako sieltä mennä pomimaan puskan?
Tuolla Espoossa on semmonen auringonkukka-pelto, jonka on teinipojat isänsä kanssa laittaneet. Lippaaseen saa jättä roposen, joka menee poikien urheiluvälineiden hankkimiseen.
Oiva idea, eikä kukaan kehtaa olla laittamatta rahaa lippaaseen.
Hyötyvät kaik osapuolet:)