Tänään osui kohdalle tämmöinen juttu, jossa väitetään, että jopa puolessa Suomen julkisista rakennuksista muhisi homeongelma. Hurja tilanne, mikäli arvio pitää paikkansa, varsinkin kun kaikenlaiset allergiat ja astmakin taitavat olla ennemminkin yleistymään kuin häviämään päin.
Tunnen ihmisiä, joille työskentelystä homeisissa tiloissa on koitunut vakavia terveyshaittoja. Kaikki vauriot keuhkoissa eivät enää korjaannu, vaikka homeelle altistuminen jossain vaiheessa loppuisikin.
Eräässä koulussa, jossa työskentelin, kaakelilaatat putoilivat seiniltä ja viimeistään kolmannella tunnilla ääneni alkoi aina pettää (virheellinen puhetekniikka tuskin oli syynä. Sen verran pitkään on laulua tullut opiskeltua). Homeongelma oli todettu jo vuosia aiemmin ja muutamissa luokkatiloissa osa oppilaista ja opettajista ei voinut työskennellä ollenkaan. Kun kunnalla ei kuitenkaan ollut varaa koulua korjata, tilanne jatkui samanlaisena vuosikausia.
Tuntuu erikoiselta, että nykyään, kun ihminen on jo käynyt kuussakin, ei osata rakentaa niin, että materiaalit kestäisivät ja talot pysyisivät asumiskelpoisina pitempään kuin muutamia vuosia.
Itse olen muuttamassa parin viikon sisällä 1800-luvulla rakennettuun hirsitaloon, jota on korjailtu niin monin eri tavoin vuosikymmenten aikana, että rakenteissa voi muhia vaikka minkämoisia kasvustoja. Hirvittää, mutta vielä enemmän ihmetyttää, miksi ihmiset (minä mukaan lukien) niin usein uskovat olevansa viisaita, mutta toimivat äärettömän typerästi ja lyhytnäköisesti. Pelottavan usein mukavuudenhalu ja katteeton optimismi vaientavat varovaisuuden ja terveen järjen äänen.
Homevauriot taitavat olla tyyppiesimerkki ongelmista, jotka eivät itsestään katoa ja lakkaa pahenemasta, vaikka kuinka yrittäisimme sanoa, että nyt ei remonttiin ole varaa ja uskotella itsellemme, ettei tilanne nyt vielä niin huono ole. Jotkut asiat kertakaikkiaan on vain hoidettava ajallaan tai yhtäkkiä on liian myöhäistä.
Tunnen ihmisiä, joille työskentelystä homeisissa tiloissa on koitunut vakavia terveyshaittoja. Kaikki vauriot keuhkoissa eivät enää korjaannu, vaikka homeelle altistuminen jossain vaiheessa loppuisikin.
Eräässä koulussa, jossa työskentelin, kaakelilaatat putoilivat seiniltä ja viimeistään kolmannella tunnilla ääneni alkoi aina pettää (virheellinen puhetekniikka tuskin oli syynä. Sen verran pitkään on laulua tullut opiskeltua). Homeongelma oli todettu jo vuosia aiemmin ja muutamissa luokkatiloissa osa oppilaista ja opettajista ei voinut työskennellä ollenkaan. Kun kunnalla ei kuitenkaan ollut varaa koulua korjata, tilanne jatkui samanlaisena vuosikausia.
Tuntuu erikoiselta, että nykyään, kun ihminen on jo käynyt kuussakin, ei osata rakentaa niin, että materiaalit kestäisivät ja talot pysyisivät asumiskelpoisina pitempään kuin muutamia vuosia.
Itse olen muuttamassa parin viikon sisällä 1800-luvulla rakennettuun hirsitaloon, jota on korjailtu niin monin eri tavoin vuosikymmenten aikana, että rakenteissa voi muhia vaikka minkämoisia kasvustoja. Hirvittää, mutta vielä enemmän ihmetyttää, miksi ihmiset (minä mukaan lukien) niin usein uskovat olevansa viisaita, mutta toimivat äärettömän typerästi ja lyhytnäköisesti. Pelottavan usein mukavuudenhalu ja katteeton optimismi vaientavat varovaisuuden ja terveen järjen äänen.
Homevauriot taitavat olla tyyppiesimerkki ongelmista, jotka eivät itsestään katoa ja lakkaa pahenemasta, vaikka kuinka yrittäisimme sanoa, että nyt ei remonttiin ole varaa ja uskotella itsellemme, ettei tilanne nyt vielä niin huono ole. Jotkut asiat kertakaikkiaan on vain hoidettava ajallaan tai yhtäkkiä on liian myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti