keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Sairasta touhua

TK:ssa ensimmäinen tunti jonotettiin ilmoittautumisluukulle. Melkein saman verran kesti siitä laboratorioon. Sydänfilmiin ei sitten mennyt enää kuin vartin verran, mutta oli siinäkin huonokuntoiselle odottelemista - varsinkin, kun istumia ei riittänyt kaikille kaiken aikaa.

Hoitajalta kysyin, että pukkaako kiire ja stressi. "Ei toki, jos positiivisesti ajatellaan. Tämä on meillä ihan normaalia", hän sanoi, mutta puhkesi sitten vuodattelemaan, kun huomasi, että olen ihan tosissani kiinnostunut. Viime laman jälkeen ei kuulemma mikään enää palannut ennalleen. Töihin tullessa on jatkuvasti olo, että sinne mennään ensisijaisesti säästämään ja vasta toissijaisesti hoitamaan ihmisiä. Ei kuulosta kivalta semmoinen.

Pois lähtiessä osui käytävällä vastaan entinen esimies. Olimme kohteliaasti näkemättä toisiamme. Ilman muuta reilumpaa, kuin teeskennelty hymy ja väkinäinen tervehdys. Hankala alainen ja loukattu auktoriteetti. Kotona huokasin syvään ennen kipulääkehorrokseen vaipumista ja olin hetken vaihteeksi kiitollinen siitä, etten enää ole mukana työelämän kilpajuoksussa.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpas sinulla ajat. Mutta koeta nyt vielä pysyä mukana kuvioissa, olisi nimittäin tekemistä tarjolla. Nyt on sitten se uutisblogi perustettuna. Laitatko jonkin sähköpostiosoitteen minulle ihanaviritys@gmail.com, niin saan kutsuttua sinut tiimiin!

Anonyymi kirjoitti...

uskallanko kysyä, jotta onko sulla sydän kipeä?

Millan kirjoitti...

Kiva jomma, Liisa.

No, sepä justiinsa pahiten nyt tällä hetkellä, mutta kroonisia sairauksia on diagnoosilistalla 7, niin että joka viikonpäivälle piisaa ;-)

Millan kirjoitti...

Eikun homma ;-) Ei pitäisi yrittää kirjoittaa ilman silmäklaseja..