Nonni. Moon kotona taas. Tälläästä sairaskertomusta ei kauhiasti kukaan jaksa lukia, joten paan tulemahan pohojammaan murtehella, jos siitä silläviisiin eres jotain riamua repiääs.
Se mun uus tohtorini oli sitte sellaanen piäni , nätti flikka, jokolis mun miälestäni käyny melekeen koululaasesta. Oli sillä kumminkin sormukset sormes ja järkiä pääs, jotta kyllä sen täytyy olla jo ihan täysikäänen.
Se kuunteli tuata mun pumppuani ja mittas verenpainehet ja meni sitte hiukka totisen näkööseksi. Se eherotti, jotta jos ny toistaaseksi unohrettaas se asia, jonka takia mä sinne menin ja kattottaas näin ensihätihin, jotta mä pysyn ens viikkohon hengis. Sinne laitetaan mulle uusi aika. Ei se sitä ny ihan nuan suoraan keherannu sanua, mutta myänsi kyllä heti, kun mä sitä ihan kurinpäite siltä kysyyn. Näki sitte viälä aika suuren vaivan niiren aikataulujensa kanssa, jotta sai mulle heti alakuviikkohon uuren käynnin.
Pumppulääkkehet tuplattiin siltä istumalta ja syränfilimihin ja laboratooriohon piti mennä justihin. Huamenna kuulemma uurestaan, kun ei niille ihan piäni puteli sitä verta piisannu. No, jos niin vähällä pääsöö ja olo paranoo, niin kyllä mä sen verran voin siälä hypäätä, mutta keskussairaalaan mua on enää turha yrittää retuuttaa ampulanssilla tai iliman. Siälä ne tahtoo aina tukkia mun selekäruatohoni julumetun kokoosia neuloja tai putkia milloon mistäkin rööristä peremmälle, enkä mä sellaasesta tykkää yhtään.
Oon mä toki näin sanonu ennenki ja pyärtäny puheeni, ku olo on menny tarpeeksi surkiaksi, mutta kyllä musta ny tuntuu, että tätä lajia on kuppi täynnä. Mulle piisaa. Ei tästä akasta enää kalua saa. Sen verran on päässy paikat perstumaan. Mun pualestani vaan se noutaja sais tulla ihan melua pitämättä ja aika rivakkaan tahtiin. Tälläänen rotuminen ja kituuttaminen ei oo mistään kotoosin.
Mutta oli se vaan tosiaan fiksu likka se lääkäri. Ei tarvinnu ku ihan varovasti vihjaasta ja heti se ymmärsi yskän. Osas oikeen kuunnella ja lukiakki samahan aikaan, eikä hairaantunu ollenkaan vaikkoli monta vaivaa yhyres akas. Tuallaasia sais mun miälestä olla enemmänki..
Se mun uus tohtorini oli sitte sellaanen piäni , nätti flikka, jokolis mun miälestäni käyny melekeen koululaasesta. Oli sillä kumminkin sormukset sormes ja järkiä pääs, jotta kyllä sen täytyy olla jo ihan täysikäänen.
Se kuunteli tuata mun pumppuani ja mittas verenpainehet ja meni sitte hiukka totisen näkööseksi. Se eherotti, jotta jos ny toistaaseksi unohrettaas se asia, jonka takia mä sinne menin ja kattottaas näin ensihätihin, jotta mä pysyn ens viikkohon hengis. Sinne laitetaan mulle uusi aika. Ei se sitä ny ihan nuan suoraan keherannu sanua, mutta myänsi kyllä heti, kun mä sitä ihan kurinpäite siltä kysyyn. Näki sitte viälä aika suuren vaivan niiren aikataulujensa kanssa, jotta sai mulle heti alakuviikkohon uuren käynnin.
Pumppulääkkehet tuplattiin siltä istumalta ja syränfilimihin ja laboratooriohon piti mennä justihin. Huamenna kuulemma uurestaan, kun ei niille ihan piäni puteli sitä verta piisannu. No, jos niin vähällä pääsöö ja olo paranoo, niin kyllä mä sen verran voin siälä hypäätä, mutta keskussairaalaan mua on enää turha yrittää retuuttaa ampulanssilla tai iliman. Siälä ne tahtoo aina tukkia mun selekäruatohoni julumetun kokoosia neuloja tai putkia milloon mistäkin rööristä peremmälle, enkä mä sellaasesta tykkää yhtään.
Oon mä toki näin sanonu ennenki ja pyärtäny puheeni, ku olo on menny tarpeeksi surkiaksi, mutta kyllä musta ny tuntuu, että tätä lajia on kuppi täynnä. Mulle piisaa. Ei tästä akasta enää kalua saa. Sen verran on päässy paikat perstumaan. Mun pualestani vaan se noutaja sais tulla ihan melua pitämättä ja aika rivakkaan tahtiin. Tälläänen rotuminen ja kituuttaminen ei oo mistään kotoosin.
Mutta oli se vaan tosiaan fiksu likka se lääkäri. Ei tarvinnu ku ihan varovasti vihjaasta ja heti se ymmärsi yskän. Osas oikeen kuunnella ja lukiakki samahan aikaan, eikä hairaantunu ollenkaan vaikkoli monta vaivaa yhyres akas. Tuallaasia sais mun miälestä olla enemmänki..
6 kommenttia:
Hyvät lääkärit on harvinaisia. Ny kannattaa käyrä vaikka varastoon.
Älä veikkonen lannistu!
Sitäpaitti Äkäset akat otetaan täältä viimosina, ei me mihinkää kelvata :)
Häntä ja hiilihanko pystyyn!
Ja jos se on kerta hyvä se tohtori, se saa sut kyllä ehjättyä.
Huhhuh. Olipa hyvä, että vakavoitsetti häntäkin.
Paranemisia!
ei ny saa lannistua! ny vaan taistohon, periksi ei anneta! vaikka tulis , unta tupahan, niin kyllä ne siihen laattialle sulaa! anna ittelles aikaa ja otat rauahisasti. villakoirista suin muista sellaasista viis! ymmärrän toki, notta joskus se tuloo pää vetävän kätehen tai tuntuu, jotta ojas ollahan, niin sieltä on kuitenki aina se yks suunta ja se on aina ylähäppäin"
Kiitosta tsemppauksista. Niitä nyt tarvitaan. Meinasi tohtorin mittarista lentää jouset, kun verenpainelukemat oli 118/200...
oli mun mielestä erittäin erikoinen lukema...
Lähetä kommentti