lauantai 7. maaliskuuta 2009

Paljonko on paljon

Olo on edelleen turkasen huono, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi saada asioita hoidettua. Nyt voi nimittäin olla niin, että kyseessä on jokin uusi ja entisiä vakavampi tauti. Merkit ainakin viittaavat johonkin ennalta tuntemattomaan vaivaan. Ennen kuin sairaalarumba taas alkaa tai Viikatemies kopistelee ovella, tarttee tottavieköön saada lajiteltua muuttoa varten edes osa tästä roinasta, ennen kuin viimeistään syyskesällä nykyisestä kodista pois lähdetään.

Muuttaminen silloin tällöin tekee hyvää. Tulee inventoitua romppeensa ja hieman mietittyä, mitä kaikkea tahtoo mukanaan kantaa - sekä ihan konkreettisesti että symbolisesti. Huomaan, että käyttöarvon lisäksi itselleni ovat tärkeitä ne tarinat, jotka esineisiin liittyvät. Joillekin olennaisinta voi olla esteettisyys, status tai viestit, joita ne omistajansa elämäntyylistä katsojille välittävät.

Akan kodissa kaikilla tavaroilla on historia. Ne on useimmat valmiiksi käytettyinä hankittu tai lahjaksi saatu. Sisustusta ei tässä huushollissa ole vaihdettu trendien mukaan, vaan tavaraa on taloon ajautunut montaa eri reittiä, mutta melkein ainoa väylä, jonka kautta siitä on päästy eroon, ovat tilanteet, joissa joku on ottanut vastaan esimerkiksi meille tarpeettomaksi käyneen laitteen tai huonekalun. Kohta kuuteentoista vuoteen ei muuttosiivousta ole tarvinnut tehdä. Nyt huomaan, että roinaa on liikaa, mutta mistä luopua? Pula-aikaan varttuneilta vanhemmilta olen oppinut, että kaikkea voi vielä tarvita.

Toisaalta en koskaan ole edes halunnut ihmiseksi, jonka maallinen omaisuus mahtuu matkalaukkuun. Eihän minun omaisuudellani paljon rahallista arvoa ole. Tunnearvoa sitäkin enemmän ja koska elämäni nykyään rajoittuu melko tarkasti neljän seinän sisälle, nautin siitä, että seuranani ovat rakkaiden karvakorvien lisäksi rakkaiksi käyneet esineet, levyt, elokuvat ja kirjat.

Monessa mielessä taidan elää samanlaista elämää kuin huonokuntoiset, 40 vuotta itseäni iäkkäämmät vanhukset. Paljonko on paljon : ikävuosia, omaisuutta, tilaa tai jaksamista? Ehkä olisi parasta olla vertailematta toisiin. Ainakin akkaa helpottaisi, kun osaisi pitää huolta ihan vaan omista asioistaan, tavaroistaan ja tyytyä siihen, että jaksaminenkin on sitä, mitä on. Se, mikä toiselle on paljon, ei välttämättä toiselle edes riitä ja jos oikein kaikkea tahtomaan rupeaa, niin mikäänhän ei välttämättä ole tarpeeksi.


2 kommenttia:

-stjtr- kirjoitti...

Mie tuossa 1½ vuotta sitten kun muutin ulos avioliitosta pääsin aloittamaan melko lailla alusta. Astioista otin selkeästi omani, samoin vaatteet ja kirjat. Vähän aikaa sitten sain cdlevyni ja LP:ni.

Nyt alkaa olla paletti kasassa, mitään muuta en tarvitse, ellen samalla heitä jotain pois. Siinä olen kyllä kieltämättä aika hyvä. Välillä mietin, että jos kirjat saisi johonkin sähköiseen muistiin, minulle hyvinkin riittäisi matkalaukku.

Millan kirjoitti...

Niinpä. Eiköhän hyvä ole juuri niin, että ihmisellä on juuri sen verran kuin tuntee tarvitsevansa.Eri ihmiset kaipaavat eri tilanteissa eri asioita. Joskus niitä tarpeitaan on tietenkin aiheellista uudelleen arvioida. Hyvä stjtr, että sulla on nyt hyvä :-)