Muisto

Kuulin pitkästä aikaa tuon Juice Leskisen kappaleen, jonka hetkeksi laitoin tuonne YouTube -osioon. Se toi mieleeni ensimmäisen poikaystäväni, joka soitti sitä bändinsä kanssa. Hän oli kaunis, lahjakas, hyvin nuori, itsekeskeinen ja romanttinen, täynnä kaavamaisia, muilta opittuja odotuksia. Mistäpä sen ikäisellä vielä omia ajatuksia olisi ollut... Kitaristi, kuten monet myöhemmätkin poikaystäväni.

Joskus olen miettinyt olisinkohan koskaan kasvanut stereotyyppisistä naisen rooleista täyteen ihmisyyteen, jos olisin jäänyt siihen ympäristöön. Ainakin se olisi ollut paljon vaikeampaa.

Nyt ei mennyt montakaan vuotta, kun tajusin, että ei minun sukupuolestani huolimatta tarvitse tyytyä passiivisuuteen ja olemisen tapaan, joka ei tunnu omalta. Tyttönäkin saatoin kiivetä itse lavalle, tehdä omaa musiikkia ja kaikkea muutakin, mikä sattui miellyttämään, kantamatta niin kovasti huolta siitä kärsiikö naisellisuuteni moisesta jotenkin ja mahdanko olla enää viehättävä. Siihen aikaan sellainen käytös ei tosin ollut kovin tavallista ja olihan sillä hintansa...

Ensimmäisen osamaksun taisin maksaa jo siinä vaiheessa, kun tuo ensimmäinen poikaystäväni yritti pakottaa minua takaisin omien odotustensa ahtaaseen muottiin ja kun en mahtunut, niin otti ja löi...Siinä särkyi se ensirakkaus, mutta ehkä jotain tärkeää tuli opittua. Kovin montaa kertaa sen jälkeen ei tätä akkaa ole ovimattona käytetty.