Tukkapulmia (100% hömppää)

Että aikuisella ihmisellä voikin olla typeriä ongelmia! Meikäläisellä on nimittäin nyt tukkapulma. Kullanruskea kuontalo ulottuu vyötärölle asti. Oikeasti se varmaankin olisi tummempi, mutta melkein vuosi sitten itse laittamani raidat jämähtivät kuivaan tukkaan kiinni, enkä tästä väristä osaa olla pahoillanikaan.

Ihan kiiltävät nämä ovat. Hiustenhoitotuotteet taitavat olla se ainoa asia, mihin ulkonäössäni estoitta törsään ja se tuottaa tulosta. Poninhäntä on tosin ohentunut hirvittävästi. Anemialla lienee osuutta asiaan, mutta suurin syy on jokin kummallinen vaiva, joka lääkärin mielestä liittyy todennäköisimmin jompaan kumpaan reumasairauksistani. Vai alkaisikohan jo vanhuuskin vaikuttaa..

Suurin pulma on kuitenkin hiusten pituus. Olen aina viihtynyt pitkätukkaisena ja nyt ne ovat pitemmät kuin koskaan. En vain ole käsittänyt, miten hankala tämmöinen liehuletti saattaa olla. Viimeksi eilen, kun olin ulkoiluttamassa kolmea koiraa samalla kertaa, yksi ryhtyi harrastamaan makrameeta ja kun vimmaisesti viuhdoin irrottaakseni sotkeutuneita fleksiremmejä toisistaan, yksi kela imaisi yllättäen pitkän hiussuortuvan uumeniinsa.

Olisi siinä taas (ei nimittäin ollut ihan eka kerta) ollut naapureilla nauramista, jos joku olisi osunut paikalle, kun fleksi tiukasti korvan takana yritin lyllertää kotipihaan turvaan, ennenkuin kukaan näkee tai koirat pomppivat auton alle...

Vietettyäni eteisessä tuskallisen viisiminuuttisen kiskoen pääkarvoja taluttimesta päättelin, että kai tässä jotain tarttis tehdä. Kunhan mies tänään kotiutuu töistä, aion lykätä sille sakset kouraan ja pyytää tekemään sen, mitä täytyy. Kasvavat ne sitten takaisin tai ei, joskus järkiperusteet ovat painavampia kuin makuasiat ja hömpät unelmat pitkistä kiharoista.