Tämä joulu oli hyvä. Vieraita sopivasti (=vähän). Enempää en olisi jaksanut. Oman väen kanssa leppoisa tunnelma. Siskon tuore mieskin sopeutui loistavasti porukkaan.
Tontuille oli sattunut jonkinlainen kirjanpitovirhe, koska akka sai vallan mahdottoman mieluisia lahjoja - ja paljon. Suurin kiitollisuuden aihe oli kaikilla kuitenkin se, ettei ketään perheestä tänä vuonna viety ambulanssilla sairaalaan yhtenäkään joulun pyhistä (mutta onhan näitä tässä vielä. Pitänee koputtaa puuta).
Hyvältä tuntui se, että jossain vaiheessa, kun tajusin, että tänä vuonna valmisteluista ei valmista tule, kiireet loppuivat ja istuin lepäämään. Rauhoituin ja päätin, että vastedes yritän suhtautua asioihin toisin. Mikä pakko on aina juosta hengästyneenä itsensä jäljessä, asettaa liian korkeita tavoitteita, ja kokea sitten syyllisyyttä ja häpeää, kun ei lopultakaan niihin yllä?
Jos jotain itselleni vuoden vaihtuessa lupaan, niin sen, että keskityn opettelemaan elämistä tässä ja nyt, läsnäolemista ja paneutumista intensiivisemmin juuri siihen, mitä parhaillaan teen. Nykyään tapanani on yhtä tehdessä miettiä jo viittä seuraavaa hommaa, jotka PITÄISI hoitaa (ja, jotka kuitenkin todennäköisimmin jäävät hoitamatta).Hösäämistä suuntaan ja toiseen on nyt riittävästi tullut kokeiltua. Sillä konstilla ei meikäläiselle tule kuin huono omatunto , sotkua ja vatsahaava.
Tontuille oli sattunut jonkinlainen kirjanpitovirhe, koska akka sai vallan mahdottoman mieluisia lahjoja - ja paljon. Suurin kiitollisuuden aihe oli kaikilla kuitenkin se, ettei ketään perheestä tänä vuonna viety ambulanssilla sairaalaan yhtenäkään joulun pyhistä (mutta onhan näitä tässä vielä. Pitänee koputtaa puuta).
Hyvältä tuntui se, että jossain vaiheessa, kun tajusin, että tänä vuonna valmisteluista ei valmista tule, kiireet loppuivat ja istuin lepäämään. Rauhoituin ja päätin, että vastedes yritän suhtautua asioihin toisin. Mikä pakko on aina juosta hengästyneenä itsensä jäljessä, asettaa liian korkeita tavoitteita, ja kokea sitten syyllisyyttä ja häpeää, kun ei lopultakaan niihin yllä?
Jos jotain itselleni vuoden vaihtuessa lupaan, niin sen, että keskityn opettelemaan elämistä tässä ja nyt, läsnäolemista ja paneutumista intensiivisemmin juuri siihen, mitä parhaillaan teen. Nykyään tapanani on yhtä tehdessä miettiä jo viittä seuraavaa hommaa, jotka PITÄISI hoitaa (ja, jotka kuitenkin todennäköisimmin jäävät hoitamatta).Hösäämistä suuntaan ja toiseen on nyt riittävästi tullut kokeiltua. Sillä konstilla ei meikäläiselle tule kuin huono omatunto , sotkua ja vatsahaava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti