Aamukatastrofi

Tämän päivän energiat taisivat kulua loppuun jo heti aamusta eteisen lattialla kontaten ja karjuen. Sen karjumisen olisi tietysti voinut ihan energiansäästösyistä jättää väliin, mutta minkäs teet, kun huudattaa..

Siinä kävi niin, että kissanlapsi löysi eteisen kirjahyllystä pienen putelin, jonka mies oli taas jostain käsittämättömästä syystä sinne säilönyt. Pullo näytti kisulapsen mielestä ilmeisesti oivalliselta pelivälineeltä, koska se huitaisi sen lattialle arvaamattomin seurauksin.

Lasipullo särkyi. Sirpaleita ja mustaa perhonsidontalakkaa roiskui kaikkialle: kenkiin, vaatteisiin, kirjahyllyyn ja lattialle. Akan siinä messutessa ja konttaillessa ihmesienensä kanssa hinkkaamassa nopeasti kuivuvaa mönjää klinkkerilattialta (mitään sopivaa liuotinta ei talosta puhdistusaineeksi siihen hätään löytynyt) muut karvatassut riensivät innokkaasti apuun. Niin oli sitten lakkaa kolmen koiran ja muutaman kissan tassuissakin ja niissä sitä tietysti kulkeutui ympäri huushollia...

Kun katastrofi oli jotakuinkin selvitetty, oli aika viedä koirat aamulenkille. Viimeinen pala pirstoutuneesta pullosta löytyi viiden metrin päässä portailta, kun akka kolmen koiran tempoessa hihnoissaan yllättäen tunsi terävän painalluksen jalkapohjassaan. Suurehko pala muovikorkkia oli lennähtänyt sisälle akan kumisaappaaseen... ja eikun takaisin kotiin desinfioimaan jalanpohjan mustaksi värjääntynyttä pistohaavaa...