Kivut ovat eilisestä saakka olleet infernaaliset. Lihakset ovat selässä, kyljissä ja niskassa niin jumissa, että on vaikeata hengittää ja huimaa. Nauraminenkin sattuu, vaikkei tässä nyt juuri onneksi niin kovasti nauratakaan.
Päivällä kyllä nauratti, kun en itkeäkään viitsinyt. Pyörryin nimittäin ihan ehtaan pissalammikkoon. Yritin siivota koiranpentujen pissupapereita lattialta, kun terävä kipu vihlaisi selkää ja lonkkia, horjahdin ja kaaduin kyykkysennosta suoraan taaksepäin. Kun sitten pissaisilla sanomalehdillä köllötellen hetken päästä heräsin, minua tuijotti naamalle hönkäillen, hyvin huolestuneen näköisenä kolme koiraa ja pieni kissanpentu. Muut kissat taisivat olla päiväunilla yläkerrassa, eikä niitä muutenkaan enää jaksa tämän akan toilaukset kummastuttaa. Alkavat olla jo viisaita ja paljon nähneitä.
Nyt on takaraivossa komea kuhmu, mutta henki edelleen pihisee. Joulusiivoukset eivät tässä kunnossa juuri edisty ja se kyllä masentaa. Olisi niin kiva saada kotiin vähän joulun tuntua ja edes päällimmäinen sotkukerros pois lattialta ja huonekalujen pinnoilta.
Uuden (siis meille uuden, mutta käytetyn) ruokailuryhmän sentään tänään Huuto.Netistä bongasin ja saman tien huusin. Edellinen oli jo 15 vuotta vanha ja kovia kokenut. Niinhän se on sekä huonekalujen että vanhojen akkojen kohdalla, että reissussa rähjääntyy... ja kyllä niitä kilometrejä alkaa mittarissa jo ollakin, tuntuu, että paljon enemmän kuin vuosimallin perusteella voisi kuvitella. Varsinkin tänään on olo ollut lähemmäs satavuotias. Vain rollaattori puuttuu. Ehkä sillä pysyisi paremmin pystyssä.
Päivällä kyllä nauratti, kun en itkeäkään viitsinyt. Pyörryin nimittäin ihan ehtaan pissalammikkoon. Yritin siivota koiranpentujen pissupapereita lattialta, kun terävä kipu vihlaisi selkää ja lonkkia, horjahdin ja kaaduin kyykkysennosta suoraan taaksepäin. Kun sitten pissaisilla sanomalehdillä köllötellen hetken päästä heräsin, minua tuijotti naamalle hönkäillen, hyvin huolestuneen näköisenä kolme koiraa ja pieni kissanpentu. Muut kissat taisivat olla päiväunilla yläkerrassa, eikä niitä muutenkaan enää jaksa tämän akan toilaukset kummastuttaa. Alkavat olla jo viisaita ja paljon nähneitä.
Nyt on takaraivossa komea kuhmu, mutta henki edelleen pihisee. Joulusiivoukset eivät tässä kunnossa juuri edisty ja se kyllä masentaa. Olisi niin kiva saada kotiin vähän joulun tuntua ja edes päällimmäinen sotkukerros pois lattialta ja huonekalujen pinnoilta.
Uuden (siis meille uuden, mutta käytetyn) ruokailuryhmän sentään tänään Huuto.Netistä bongasin ja saman tien huusin. Edellinen oli jo 15 vuotta vanha ja kovia kokenut. Niinhän se on sekä huonekalujen että vanhojen akkojen kohdalla, että reissussa rähjääntyy... ja kyllä niitä kilometrejä alkaa mittarissa jo ollakin, tuntuu, että paljon enemmän kuin vuosimallin perusteella voisi kuvitella. Varsinkin tänään on olo ollut lähemmäs satavuotias. Vain rollaattori puuttuu. Ehkä sillä pysyisi paremmin pystyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti