Ruoka on tunteita nostattava asia. Usein siinä on myös ihan konkreettisesti kysymys elämästä ja kuolemasta. Samaan aikaan, kun me täällä länsimaissa tuskailemme liikakilojemme kanssa, maailmassa miljoonat kuolevat nälkään. Myös eläimen kuolema on kuolema - puhumattakaan tuotantoeläinten lyhyestä, usein kärsimyksentäyteisestä, elämästä ankeissa, tehdasmaisissa oloissa - vaikka sitä asiaa moni ei pihvinsä äärellä välitäkäään pohdiskella.
Viimeaikaiset uutiset lihaan päätyneistä dioksiinimyrkyistä ovat saaneet jotkut harkitsemaan uudelleen lihansyöntiään. Omaan kasvissyöjäksi ryhtymiseeni (vaikka enhän minä mikään oikea kasvissyöjä ole, kun toistaiseksi syön kalaa ja kananmunia)15 vuotta sitten ei terveydellisillä seikoilla ollut mitään vaikutusta. Myöhemmin ratkaisu osoittautui kuitenkin terveydenkin kannalta viisaaksi, kun selvisi, että sairastan vähintään kahta eri reumaa ja kolmea ruuansulatuskanavan sairautta, joiden kaikkien hoidon kannalta lihaton ruoka on parempi vaihtoehto.
Tärkein syy himoitsemastani meetwurstista ja muista lihatuotteista luopumiseen oli rakkaus eläimiin. En tahdo aiheuttaa yhdellekään elolliselle enää enempää kärsimystä kuin elämä väistämättä mukanaan tuo. Karjatalous tuottaa ilmaan myös uskomattomia määriä ilmaa saastuttavia metaanikaasuja. Sen lisäksi yhden lihakilon kasvattaminen ihmisravinnoksi vaatii ties kuinka monta kiloa viljaa, joka jo sellaisenaan kelpaisi ruokkimaan ihmisiä.
Lisäämällä kasvisruuan tuotantoa ja vähentämällä lihan kasvattamista pystyttäisiin siis teoriassa ruokkimaan useampia nälkäisiä - mikäli me ahneet länsimaalaiset nyt olisimme valmiita luopumaan ylikiloistamme ja muusta ylenpalttisesta kulutuksesta ja pyrkisimme tasaamaan tarvitseville sitä mitä meillä on...
Utopiaa?? No, ihan varmasti, mutta kai sitä hullumminkin voi elämänsä käyttää kuin pyrkien sitä kohti, minkä parhaimmaksi uskoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti