torstai 1. tammikuuta 2009

Olisinpa fakiiri

Jouluaatonaatosta lähtien tavanomaisten lihas- ja nivelkipujen lisäksi on riivannut kova päänsärky. Siihen on melkein pakko ottaa lääkettä. Särkylääke aiheuttaa vatsaoireita, joihin otan kahta eri lääkettä. Oksentelu polttaa nielun ja ruokatorven, turvottaa kurkun ja saa limakalvot vuotamaan verta. Sitten viimeistään alkaa sydän takkuilla ja taas pitää ottaa lääkettä.

Olisinpa fakiiri, tai joku muu mielensä suvereenisti hallitseva yliolento. Kipuhan kuulemma on joka tapauksessa vain yksilöllinen, hermoston tuottama kokemus. Sitä voi muokata, jos osaa. NLP, musiikkiterapia ja muut opiskelemani poppakonstit auttavat heikosti. Niihin pitää uskoa. Tahdonvoimaa tarttis olla ja keskittymiskykyä. Ne varastot ovat nyt lopussa.

Pieni kisu purkii syliin. Sen lämpö, läheisyys ja pehmeä kehräys hoitaa nyt parhaiten. Pois siis läppäri polvilta ja tilalle suriseva kissanpoika. Yhdenlaista eläinten hyväksikäyttöä tämäkin, mutta eipä se tunnu panevan pahakseen. Päinvastoin. Toivottavasti te muut voitte paremmin.

Ei kommentteja: