Villisti mätkivä kissa

Siitä lähtien, kun Muskakisu pyhäinpäivän tienoilla tuli meille tappotuomiota pakoon ja odottelemaan oman kodin löytymistä, se on viettänyt enemmän aikaa sylissäni kuin kaikki muut kissamme yhteensä. Se on edelleen ikäisekseen pieni, mutta älykäs, terhakka ja äärimmäisen kiintynyt juuri minuun.

Tähän mennessä se on aina totellut pelkkää kehoitusta, kun se on pitänyt saada pois jostain pahanteosta (mikä on kaikkien muidenkin kissoihin perehtyneiden mielestä varmasti sangen harvinaista). Nyt se on kuitenkin kehittänyt tavan, josta se ei ilmeisesti aio ilman perusteellisia neuvotteluja luopua.

Viime viikkoina olen kipujen vuoksi saanut toisinaan unen päästä kiinni vasta pikkutunneilla. Niinpä olen sitten heräillytkin vasta puolen päivän maissa ja se on kisulapsen mielestä liian myöhään. Jo neljänä aamuna se on herätellyt minua ensin lempeämmin konstein, mutta kun ne eivät ole auttaneet, se on ottanut vauhtia ja heittäytynyt mahalleen suoraan naamalleni. Kynnet ovat olleet huolellisesti piilossa, eikä niin pieni ja pehmoinen otus kovin pahalta nenän päällä tunnu. Kyllä se silti säikäyttää ja eniten minua huolestuttaa, aikooko se jatkaa sitä vielä sittenkin, kun se on kasvanut komeaksi, viisikiloiseksi mössykäksi.

Näissä aatoksissa löysin tämmöisen uutislinkin ja tottahan se hymyillytti.