perjantai 2. tammikuuta 2009

Meillähän ei laihduttamaan ruveta

No, justiinsa. Tähän aikaan vuodesta se aina alkaa, nimittäin ylenpalttinen laihdutustuotteitten ja kunto-ohjelmien mainonta. En lue naistenlehtiä muualla kuin lääkärin odotushuoneessa, mutta näköjään sen sortin tyrkytys kyllä löytää tiensä joka torppaan muutakin kautta. Toissapäivänä nimittäin tipahti laatikkoon saksalaisen ruokakauppaketjun mainos, jossa laihdutus- ja kuntoilutuotteita oli tarjolla enemmänkin. Se pääsi yllättämään. Televisiota katsoessa osaan jo taitavasti ohittaa näkemättä kaiken, mikä itseä ei kiinnosta.

Laihdutuksen osalta ei nyt ole kyse siitä, ettenkö olisi sen tarpeessa. Päinvastoin. Jos haluaisin pysyä hengissä, nyt olisi syytä keventyä ja paljon. En vain enää näe laihduttamisessa mitään mieltä. Mikäli ylimääräiset kilot saattavat minut nopeammin hautaan on se suoraan sanottuna pelkästään helpotus.

Mikään tämänhetkisistä sairauksistani ei ole alkanut aikana, jolloin olisin ollut ylipainoinen. Mikään vaivoistani ei myöskään nykytietämyksen mukaan poistu, vaikka laihtuisin takaisin ihannepainooni.

Olen perinyt geenit, jotka altistavat voimakkaasti ylipainolle. Keväällä pidin ruokapäiväkirjaa ja laskin muutaman päivän ajan tarkasti kaikki syömiseni. Kävin ravitsemusterapeutilla, joka laski saamani ravintoaineet ja kalorit. Tulos yllätti myös minut itseni. Keskimääräinen energiansaantini jää melkein puoleen siitä, mitä tämänkokoisen aikuisen pitäisi voida lihomatta syödä. Silti en laihdu grammaakaan. Aineenvaihduntani käy kuulemma niin säästöliekillä, että vain rankka liikunta, voimakkaat kemikaalit tai avantouinti voisi sysätä sitä liikkeelle. Sydämeni on kuitenkin niin heikko, ettei mikään niistä erityisemmin houkuttele.

Pidän siis kiinni läskeistäni ja viittaan kintaalla kaikille terveysintoilijoille, jotka uskaltavat kohti käydä. Olen elämäni aikana sekä laihduttanut, että tahtomattani, sairastelun vuoksi, laihtunut nykyisen elopainoni verran (eikä se kuulkaa ole ihan vähän). Tiedän, ettei se ole helppoa. Toivon onnea ja sinnikkyyttä kaikille, jotka aloittelevat näin vuoden alussa matkaa kohti keveämpää elämää. Itse en kuitenkaan aio enää moiseen rääkkiin ryhtyä. Ei maksa vaivaa. Hakekoot traktorin, jos eivät muutoin jaksa hautaan kantaa, sitten kun sen aika tulee...

Siinäpä jälleen yksi hyvä argumentti tuhkauksen puolesta. Eikös se ole ekologisempaakin?


6 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Olen jo kauan ollut ihan varma, että ns painonhallinta ei ylipäänsä ole lainkaan niin yksinkertaista kalorimatematiikkaa kuin halutaan uskoa ja uskotella. Tähän aikaan vain tuntuu kuuluvan se illuusio että kaikki on ja kaiken pitää olla hallittavissa. En usko että on. Tähänkin kohtaan toivoisi sitä armoa itseä ja toisia kohtaan.

Millan kirjoitti...

Niinpä, mutta se armo ei taida olla nyt oikein trendikästä ;-)

Liisa kirjoitti...

Eikös ollut puhe että jätetään trendit sikseen :-)))

Millan kirjoitti...

juu-h yritetään ainakin :-)

Polga kirjoitti...

Pekka-Niska nostaa mitä tahansa, tarvittaessa Rakas Herra (Liebherr-nostolaitteet) tulee apuun. Eikä kukaan tietääkseni ole vielä jäänyt maan päälle kuppelehtimaan (no ei kai nyt meikäläistä muumioida, eihän?)!

Millan kirjoitti...

Huojentava ajatus tuo Pekka-Niska..mutta väitätkös, ettei ajatus Polgamuumiosta jonkin suositun turistikohteen vetonaulana
olisi aika veikeä ;-)