Voi perseensuti sentään, mikä päivä! Jos tässä huushollissa käytettäisiin edes puolet siitä energiasta, mikä kuluu esineiden etsimiseen, johonkin rakentavaan toimintaan, olisimme saaneet parin vuosikymmenen aikana pystyyn jo vaikka toisen Kiinanmuurin.
Tänään on koko päivä kulunut miehen työtodistusten etsiskelyyn. Häntä kun paperiasiat eivät erityisemmin kiinnosta ja niinpä hän jättää niitä lojumaan milloin minnekin ja heittää lopulta isoina röykkiöinä pois, kun ne alkavat näyttää tarpeeksi nuhjuisilta.
Kuten olen useasti maininnut, en minäkään siisti ihminen ole. Kaikki yli 25 työtodistustani ja melkein saman verran opintotodistuksia ovat kuitenkin huolellisesti muovitaskuihin sullottuina, aikajärjestyksessä kansioihin arkistoituna. Nyt on vaan niin, että näillä näkymin minulla ei ole enää omille papereilleni mitään käyttöä, mutta puolison pitäisi hakea uutta paikkaa ja todistuksia ei löydy mistään.
Etsimisen tohinassa on jo ehtinyt pudota lattialle täysinäinen Tolupullo, jonka korkki särkyi ja sisällöstä valui puolet lakatulle puulattialle ennenkuin akka kerkesi sanoa kissaakaan. Sillä aikaa, kun imppasin Tolua lattialta, kissat sitten pudottivat ja rikkoivat kukkaruukun, joten ei muuta kuin seuraavaksi multia siivoilemaan. Sitten hajosi kahvinkeitin ja vedet lorisivat pitkin pöytää. Koiranpentu haki pöydältä miehen uuden kameran linssinsuojuksen ja pureskeli sen käyttökelvottomaksi.
Joten nyt istun kiiruimmaksi aikaa. Vedän syvään henkeä. Kirjoittelen muutaman rivin ja yritän olla saamatta megalomaanista raivaria. Se nimittäin ei tässä tapauksessa enää estä eikä edistä yhtään mitään, joten hukkaan menisi sekin huuto.
Itsepä olen osani valinnut: tuommoisen miehen, elukat ja tämän sotkun. Sairautta ja voimattomuutta en ole valinnut. Jos voisin, tahtoisin välittömästi muuttua siistiksi ja ahkeraksi. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada - ainakaan yhtäaikaisesti ja kertaheitolla, mutta jospa vanhat koirat oppisivat edes vähän kerrallaan uusia temppuja. Olisi itselläkin niin paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi näin hirveästi hässäköidä näiden arkisten asioiden kanssa. Olen minä kuullut, että semmoisia ihmisiä on, joilla tavarat pysyvät siististi omilla paikoillaan ja löytyvät, kun niitä tarvitaan.
Tänään on koko päivä kulunut miehen työtodistusten etsiskelyyn. Häntä kun paperiasiat eivät erityisemmin kiinnosta ja niinpä hän jättää niitä lojumaan milloin minnekin ja heittää lopulta isoina röykkiöinä pois, kun ne alkavat näyttää tarpeeksi nuhjuisilta.
Kuten olen useasti maininnut, en minäkään siisti ihminen ole. Kaikki yli 25 työtodistustani ja melkein saman verran opintotodistuksia ovat kuitenkin huolellisesti muovitaskuihin sullottuina, aikajärjestyksessä kansioihin arkistoituna. Nyt on vaan niin, että näillä näkymin minulla ei ole enää omille papereilleni mitään käyttöä, mutta puolison pitäisi hakea uutta paikkaa ja todistuksia ei löydy mistään.
Etsimisen tohinassa on jo ehtinyt pudota lattialle täysinäinen Tolupullo, jonka korkki särkyi ja sisällöstä valui puolet lakatulle puulattialle ennenkuin akka kerkesi sanoa kissaakaan. Sillä aikaa, kun imppasin Tolua lattialta, kissat sitten pudottivat ja rikkoivat kukkaruukun, joten ei muuta kuin seuraavaksi multia siivoilemaan. Sitten hajosi kahvinkeitin ja vedet lorisivat pitkin pöytää. Koiranpentu haki pöydältä miehen uuden kameran linssinsuojuksen ja pureskeli sen käyttökelvottomaksi.
Joten nyt istun kiiruimmaksi aikaa. Vedän syvään henkeä. Kirjoittelen muutaman rivin ja yritän olla saamatta megalomaanista raivaria. Se nimittäin ei tässä tapauksessa enää estä eikä edistä yhtään mitään, joten hukkaan menisi sekin huuto.
Itsepä olen osani valinnut: tuommoisen miehen, elukat ja tämän sotkun. Sairautta ja voimattomuutta en ole valinnut. Jos voisin, tahtoisin välittömästi muuttua siistiksi ja ahkeraksi. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada - ainakaan yhtäaikaisesti ja kertaheitolla, mutta jospa vanhat koirat oppisivat edes vähän kerrallaan uusia temppuja. Olisi itselläkin niin paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi näin hirveästi hässäköidä näiden arkisten asioiden kanssa. Olen minä kuullut, että semmoisia ihmisiä on, joilla tavarat pysyvät siististi omilla paikoillaan ja löytyvät, kun niitä tarvitaan.
1 kommentti:
Oi joi kylläpä nauratti. Ei vaan. Naama perusasennossa. Toi on paskamainen tilanne. Ja arvaappa löytyykö ne paperit, kun niitä ei enää tarvita justiinsa nyt. Nii-i.
Lähetä kommentti