keskiviikko 14. tammikuuta 2009

On niitä

On niitä hyviä ihmisiä, vaikkei heihin ihan joka päivä törmääkään. Eilen naapurin emäntä tupsahti yllättäen ovesta suklaarasia kainalossa ja sanoi vievänsä meidän koirat lenkille. Oli ilmeisesti toiselta naapurilta kuullut, että mies on työmatkalla ja minä huonossa kunnossa lauman kanssa yksin kotona.

Pyyteetön auttaminen ja ystävällisyys saa tämän akan aina liikuttumaan sydänjuuria myöten. Se kasvattaa myös tahtoa pistää hyvä tilaisuuden tullen kiertämään.

Aina puntteja ei tarvitse tasata juuri sen ihmisen kanssa, jolta jotain on saanut. Voi auttaa niitä, jotka sitä tuntuvat eniten tarvitsevan ja pyrkiä ilahduttamaan heitä, jotka ulottuvilla sattuvat olemaan. Rakkaus on sillä tavalla ihmeellinen asia, että sitä on monenlaista, eikä se jaettuna vähene, vaan päinvastoin lisääntyy...

Ei kommentteja: