Voi samperi, että inhoan itkemistä. Siitä tulee päänsärky. Naama turpoaa. Nenä punoittaa ja pahimmassa tapauksessa sydänkin alkaa temppuilla. Eikä se minun oloani edes helpota. Päinvastoin. Ahdistaa entistä enemmän ja epätoivo saa yhä vääristyneemmät mittasuhteet. Aivan kuin surun ilmoille päästäminen kyynelehtimällä antaisi sille ylivallan, laskisi tulvan valloilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti