Fysioterapiaa, taideterapiaa, musiikkiterapiaa, kirjallisuusterapiaa, keskusteluterapiaa, elokuvaterapiaa, puutarhaterapiaa, toimintaterapiaa, logoterapiaa, puheterapiaa, parisuhdeterapiaa, aromaterapiaa ja ties minkämoista psykoterapiaa...Taidamme elää terapioitten kulta-aikaa. Vaihtoehtoja on tarjolla, jos jonkinlaisia, mikäli kukkaro kestää. Terapiaksi saa myös ilmeisesti nimittää mitä tahansa hoitomuotoa, vaikka psykoterapiamuodoista vain TEO:n hyväksymistä saa sairausvakuutuskorvausta.
Minua on onnistanut. Olen saanut tarvitsemaani tukea ja voin käydä kerran kuussa keskustelemassa psykoterapeutin kanssa, johon luotan ja jota arvostan. Yhtä hyvin ei ole asiat kaikilla masennuspotilailla. KELA säästää ja liian monet jäävät hoidotta.
Hieman absurdilta kuitenkin tuntuu se, että jokaiseen vaivaan nykyään tarvitaan ja tarjotaan ammattiapua. Miten mahtoivatkaan pärjätä ne sukupolvet, jotka elivät ennenkuin terapiat ja elämänhallintaoppaat keksittiin? Ettei vain olisi paljon puhuttu uusavuttomuus rapauttanut myös kykyämme pitää huolta omasta mielenterveydestämme ja lähisuhteistamme.
No, aika avutonhan minäkin olen, vaikken enää niin kovin uusi. Järjenrippeistäni ja mieleni tasapainosta yritän kuitenkin huolehtia parhaani mukaan itse. Siinä tällä akalla toimii parhaiten kolme koota, eli kisuterapia, kirjoittaminen ja kasvit. Kasvien kimppuun pääsyä pitää odotella keväämmälle, mutta onneksi kirjoittaminen ja kissat ovat aina sopivasti ulottuvilla. Tällä hetkellä sylissä surisee tuommoinen mustavalkoinen. Sen nimi on Villiminttu.
1 kommentti:
kisuterapia on pitänyt minut hengissä. Kun olin tosi masentunut - itsemurha-ajatuksissa, kisulit saivat minut toisiin aatoksiin. Niiden aito yhteydenpito ja kehräys herättivät lämpimiä ajatuksia ja tunteita.
Lähetä kommentti