tiistai 3. helmikuuta 2009

Paha miäli

Emmä ny ihan alavariinsa meinaa ruveta tälläästä pohojalaasta päästelemähän. Ei tätoo ittekkää heleppo lukia muutaku äänehen posmottamalla ja voin vain kuvitella kuinka vaikiaa son sellaaselle, jokei tälläästä joka päivä itte praataa. Murtehella vaan vakavakki asiat kuulostaa hiukka vähemmän totisilta. Mullon ny nii kauhian paha miäli, jottemmä oikeen siitä asiallisesti osaa kirijoottaakkaa.

Vasta eilenhän mä kerkesin niistä kuumista perunoosta höpäjämähän ja heti tänä aamuna yks sellaanen mätkähti mun sylihini, kun kuulin, jotta yhyret meirän äireen ystävät oli ihan noin vain menny tappamahan kissinsä, jokei vissiin enää oikeen kaupunkiin muuton jäläkeen sopinu sisustuksehen. Kehtasivat sitte viälä tarjota sen jäämistöä äireen kautta meille, kun tiäsivät, jotta meillon palijo nuata elukoota ja tottahan meillä kiipeilypuille ja leluulle käyttyä on, mutta poru multa pääsi, kun niitä laatikosta rupesin purkamahan.

Ei kai tämmöses ny niin kauhiasti ihimettelemistä pitääs olla tällaases maailmas, jossa vanhemmat myy kakarootansa käyttötavarooksi eniten tarjuaville ja akkoja ja kakaroota hakatahan ja tapetahan oikeen luvan perästä erelleenki monis mais. Minen vaan haluaasi eres ajatella kaikkia pahaa, mitä maalimas piisaa. Mä tuun siitä joko suarastaan murhanhimooseksi tai porajan itteni ihan uuvuksiin, eikä kummastakaan oo kellekään mitään hyätyä.

Mun siskoon suluhanen ei meinaa ollenkaa käsittää, jotta meirän huushollis elukoolla on samallaanen arvo ku ihimisilläki. Viimeksi, kun se siitä asiasta mulle prätkötti, mä kysyyn siltä, mikä sen miälestä nostaa ihimisen täs maalimas niin palijo arvokkaamaksi ja tärkiämmäksi ,ku muut elolliset, kun ei se vissiin oikeen siihenkää usko että tua Yläkerran Isäntä olis sellaasta säätäny.

Siihen se vastas, jotta järki. Mulloli siinä vaihees jo sanaanen arkku vaarallisesti raollansa, mutta sain sentään vähä piräteltyä ja kysääsin vaan, notta entäs sitten kehitysvammaaset, rementikot, tai sinä itte, jos kolohit nuppis niin, jotta tua viimeenenkin järjen kipinä sammuu. Son kuulemma eri asia, muttemmä saanu oikeen selevää, jotta millä lailla.

Se mua jäi kyllä vähä vaivaamaan, jotta mahtaako se ihimisen arvo sitte lisääntyä sitä mukaa ku älykkyysosamääräki ja minkähän testin mukahan se mitatahan. Jos se lankomiäs sitä miältä on niin kaivetahan pirkules viäköön seuraavalla visiitillä koulutoristukset ja sykoloogiset testit esille ja mitatahan se fiksuuren taso...No, nymmä rupesin sitte viälä pirulliseksiki ja semmonen ei oo kyllä mistään kotoosin.

Sovitaanko nii, että mä pirän täs plokkaamises ny niin pitkän tauon, jotta osaan taas olla ihimisiks. Nii, että jossei musta kesähän mennes mitää kuulu, en silti oo välttämättä kuallu. Oon vaan viäläki pirhanan pahankurinen.

Ei kommentteja: