maanantai 23. maaliskuuta 2009

Vanhat vaivat

Vanhat vaivat ovat vähän niinkuin vanhat vaimot tai jonkun sanonnan mukaan vanhat viholliset. Ovat siinä mielessä mukavampia kuin uudet, että niiden konstit jo tuntee. Siksi niiden kanssa on helpompi vängertää ja rämpiä päivästä toiseen.

Lääkäristä tultua olo on huojentunut, vaikkei siihen periaatteessa pitäisi olla erityisempää aihetta. Päätin nyt vain olla iloinen siitä, että hirmuisen verenpaineen syynä ei ole ainakaan diabetes tai se munuaisvika, jota epäilin. Sydän on ilmeisesti vaan mennyt entistä enemmän rikki ja se on jo vanha uutinen. Paljon mieluummin minä lähdenkin sydänkohtauksen saattelemana kuin kituutan vuosikausia esimerkiksi dialyysihoidoissa. Ei sovi oikein tämän akan temperamentille semmoinen.

Anemia vaivaa edelleen ja tulehdusarvot ovat koholla. Sydän aiotaan taas kerran tutkia perusteellisesti, mutta siinäpähän tutkivat, kunhan eivät rupea vaijeria mistään reiästä suoniin lykkimään. Siihen en enää suostu. Vatsantähystyskin on ikan ok, kunhan ei tarvitse keskussairaalaan mennä. Senkin ne kuulemma voivat tehdä täällä.

Vielä kun jaksaisi kaiken tuon jonottamisen. Tänään meni ovelta ilmoittautuisluukulle 35 min. Onneksi lääkäri oli hieman aikataulustaan myöhässä. Kyllä siinä kerkesi aika moni jonottajista todeta, että sairastaminen vaatii kovaa kuntoa, aikaa ja kärsivällisyyttä. Voisipa melkein sanoa, että joillekin se on kokopäivähommaa..

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

just kommentoin lääkäreistä Kirlahin blogiin. Heillä on esim.oikeus myöhästyä työpaikaltaan. En pysty tätä todistamaan, mutta olen tarpeeksi kuunnellut ihmisiä ja istunut itsekin odotushuoneessa. Mulla on ollut 2 keuhkoveritulppaa ja toivon kans,että se olisi joskus sitten se lopullinen syykin. Oletko koskaan ollut sydänleikkauksessa?

Millan kirjoitti...

Yäk. Veritulppa ei ole hauskaa - edes vierestä katsottuna. Äidillä oli pari vuotta sitten. Mulla ei ole sydäntä leikelty, eikä tällä hetkellä tiedetä edes mikä kaikki siellä on vinksallaan.