Enpä tosiaan eilen uutisia seurannut, mutta avuliaat lähimmäiset informoivat minua aiheesta, josta muun muassa alueradiossa keskusteltiin. Joistakin lukioista pääsee enemmän oppilaita suoraan jatko-opintoihin kuin toisista ja sehän valtionhallintoa tässä työurien pidentämisbuumissa kiinnostaa.
Radiosta akan äiti oli kuullut, että Etelä-Pohjanmaan lukuisista lukioista parhaiten vertailussa oli menestynyt Lappajärvi ja sekös akkaa lämpimästi hymyillytti. Kun kyseisen koulun henkilökuntaa oli haastateltu, olivat kuulemma sanoneet, että siinä koulussa jokainen opettaja on opinto-ohjaaja ja kantaa huolta oppilaiden hyvinvoinnista ja edistymisestä. Siitä huolimatta, että kyseisellä paikkakunnalla on vain noin 3500 asukasta, eikä lukioon pääsylle ole keskiarvorajaa, sieltä siis valmistutaan ylioppilaiksi ja päästään eteenpäin.
Olen työskennellyt sellaisessakin oppilaitoksessa, jossa opettajiksi haluttiin nimenomaan "opetusteknologeja" (Kyllä. Asiasta puhuttiin toisinaan jopa suoraan sillä nimellä). Uutta opetusteknologiaa hankittiin kuormakaupalla ja tietotekniikan käyttö ensisijaisena opetusvälineenä oli ainoa oikea tapa opettaa. Dialogiseen, keskustelevaan opettamiseen ja draamapedagogiikkaan erikoistuneena koin näkemyksen hieman yksipuolisena. Varsinkin, kun havaitsin, että yksinäisiä nuoria oli pienessäkin lukiossa jo aivan riittävästi ilman, että heitä jatkuvasti ohjattiin eristäytymään näyttöjensä taakse "interaktiiviseen" etä- tai ohjattuun itseopiskeluun.
Uusia opetusmenetelmiä kehitettäessä mainostettiin aina innokkaasti niiden käyttäjilleen tuomia vapauksia. Onhan tietokonevälitteinen etäopiskelu toki monelle sopiva tapa, mutta akan mielestä useimmat lukioikäiset kaipaavat kuitenkin vielä kasvokkaista, nopeasti reagoivaa henkilökohtaista ohjausta, yhdessäoloa ja tukea silloin, kun oma motivaatio uhkaa hiipua. Myös monet vakavammat ongelmat jäävät havaitsematta, jos henkilökohtainen kontakti on pari kertaa vuodessa tapahtuvien opinto-ohjaajan ja terveydenhoitajan tapaamisten varassa.
Luku sinänsä on sitten vielä tämä Virkkusen mainostama lukioiden välinen kilpailu. Semmoisen ajatuksen akka on valmis toivottamaan hevon kuuseen. Paljon tärkeämpää olisi turvata kaikille kuusitoistavuotiaille sopivin mahdollinen opiskelupaikka mahdollisimman läheltä kotia. Sen ikäinen nuori ei nimittäin todellakaan ole vielä kypsä asumaan viikkoja poissa kotoa ja huolehtimaan itse asioistaan.
Sitäpaitsi pienillä lukioilla on jo nyt taloudellisia vaikeuksia pysyä isompien perässä tarjoamassa harvinaisten kielten ja muiden pienten ryhmien oppiaineiden tunteja. Sellaisten opetuksessa etäkurssit ovatkin mielestäni toimivia.
Tärkeintä olisi kuitenkin ottaa huomioon nuoren kokonaisvaltainen kasvu ja kehitys. Lukiokoulutuksen ainoa päämäärä ei ole kasvattaa tuottavia työntekijöitä. Tarkoituksena olisi myös edistää koko persoonallisuuden kehitystä, tarjota yleissivistystä ja valmiuksia toimia jatkuvasti monimutkaistuvassa tietoyhteiskunnassa. Sitä ei sekä yksilöiden että laitosten kova kilpailu välttämättä parhaalla mahdollisella tavalla edistä.
Radiosta akan äiti oli kuullut, että Etelä-Pohjanmaan lukuisista lukioista parhaiten vertailussa oli menestynyt Lappajärvi ja sekös akkaa lämpimästi hymyillytti. Kun kyseisen koulun henkilökuntaa oli haastateltu, olivat kuulemma sanoneet, että siinä koulussa jokainen opettaja on opinto-ohjaaja ja kantaa huolta oppilaiden hyvinvoinnista ja edistymisestä. Siitä huolimatta, että kyseisellä paikkakunnalla on vain noin 3500 asukasta, eikä lukioon pääsylle ole keskiarvorajaa, sieltä siis valmistutaan ylioppilaiksi ja päästään eteenpäin.
Olen työskennellyt sellaisessakin oppilaitoksessa, jossa opettajiksi haluttiin nimenomaan "opetusteknologeja" (Kyllä. Asiasta puhuttiin toisinaan jopa suoraan sillä nimellä). Uutta opetusteknologiaa hankittiin kuormakaupalla ja tietotekniikan käyttö ensisijaisena opetusvälineenä oli ainoa oikea tapa opettaa. Dialogiseen, keskustelevaan opettamiseen ja draamapedagogiikkaan erikoistuneena koin näkemyksen hieman yksipuolisena. Varsinkin, kun havaitsin, että yksinäisiä nuoria oli pienessäkin lukiossa jo aivan riittävästi ilman, että heitä jatkuvasti ohjattiin eristäytymään näyttöjensä taakse "interaktiiviseen" etä- tai ohjattuun itseopiskeluun.
Uusia opetusmenetelmiä kehitettäessä mainostettiin aina innokkaasti niiden käyttäjilleen tuomia vapauksia. Onhan tietokonevälitteinen etäopiskelu toki monelle sopiva tapa, mutta akan mielestä useimmat lukioikäiset kaipaavat kuitenkin vielä kasvokkaista, nopeasti reagoivaa henkilökohtaista ohjausta, yhdessäoloa ja tukea silloin, kun oma motivaatio uhkaa hiipua. Myös monet vakavammat ongelmat jäävät havaitsematta, jos henkilökohtainen kontakti on pari kertaa vuodessa tapahtuvien opinto-ohjaajan ja terveydenhoitajan tapaamisten varassa.
Luku sinänsä on sitten vielä tämä Virkkusen mainostama lukioiden välinen kilpailu. Semmoisen ajatuksen akka on valmis toivottamaan hevon kuuseen. Paljon tärkeämpää olisi turvata kaikille kuusitoistavuotiaille sopivin mahdollinen opiskelupaikka mahdollisimman läheltä kotia. Sen ikäinen nuori ei nimittäin todellakaan ole vielä kypsä asumaan viikkoja poissa kotoa ja huolehtimaan itse asioistaan.
Sitäpaitsi pienillä lukioilla on jo nyt taloudellisia vaikeuksia pysyä isompien perässä tarjoamassa harvinaisten kielten ja muiden pienten ryhmien oppiaineiden tunteja. Sellaisten opetuksessa etäkurssit ovatkin mielestäni toimivia.
Tärkeintä olisi kuitenkin ottaa huomioon nuoren kokonaisvaltainen kasvu ja kehitys. Lukiokoulutuksen ainoa päämäärä ei ole kasvattaa tuottavia työntekijöitä. Tarkoituksena olisi myös edistää koko persoonallisuuden kehitystä, tarjota yleissivistystä ja valmiuksia toimia jatkuvasti monimutkaistuvassa tietoyhteiskunnassa. Sitä ei sekä yksilöiden että laitosten kova kilpailu välttämättä parhaalla mahdollisella tavalla edistä.
7 kommenttia:
Kylläpä puhut asiaa. Täysin samaa mieltä olen kanssasi. Tuo lukioiden vertailu on minusta jotain aivan käsittämätöntä, ja sitten ihmiset lukevat lehdistä vertailutuloksia kuin raamatun sanaa. Isoja kouluja varmaan voikin vertailla keskenään, mutta meillä kun on 11-18 oppilasta luokallaan, on otanta niin pieni, että se ei ole vertailukelpoista.
Olen monissa yhteyksissä yrittänyt toitottaa sitä, että vuosiluokat ovat äärettömän erilaisia. Jonain vuonna on kiitettävää porukkaa niin, että saa ihan pidätellä etteivät kaikki saa kymppiä. Jonain toisena vuonna ei meinaa keskiarvoksi saada edes vitosta. (vuoden kuluttua on ihme, jos meillä joku ylioppilaaksi pääsee).
Ei auta kuin aina toivoa, että juuri sinä vuonna ei vertailuja tehtäisi.
Ja vielä unohtui teknologiasta sanoa: Tekniikka on hyvä ja tietokoneet mainio keksintöja etäopetus videoneuvottelulaitteilla lisää mahdollisuuksia, mutta ei todellakaan ole mikään autuaaksi tekevä keino. Tekniset laitteet vaativat erittäion itsenäisiä oppilaita ja päämäärätietoisia ihmistyyppejä, joita monikaan lukiolainen ei vielä ole. Kyllä opettajaa tarvitaan, juuri kuten sanoitkin keskusteluihin ja ihmsikontakteihin jne.
Tuollaisten pienten lukioiden "vahvuus" on siinä, että siellä tehdään eri tasoisista oppilaista ylioppilaita. Kyllähän korkean keskiarvon koulut saavat hienoja pisteitä vertailussa ja on varmaan kiva opettaa fiksuja oppilaita. Mutta kun naapurin Kallekin saa ok lukion todistuksen, siinä on tehty iso työ.
Itse en ole vieläkään hyväksy luokatonta lukiota. Ajattelen, että monelle oppilaalle olisi tarpeen pysyvä, sama sosiaalinen ympäristö eikä jatkuvasti vaihtuva.
terv. ent. pienen lukion opettaja
Jotenkin tuli mieleeni tässä yhteydessä tämmöinenkin pointti.
Lukioiden tai lukijoiden kilpailuttamisesta.
Lukioiden kohdalla sanoisin, että meidän piltit laitetaan vaippaikäisestä lähtien eriarvoiseen asemaan. Onko käytetty Erihienoja vaippoja, jolloin olet selvästi barempi kuin muut vauvat, tai että lukutaidon oppineena oletko jollain alalla eriTYIsen lahjakas, jolloin olet "Terwetullut Meidän Kouluumme", kosksakin Me olemme parempia kuin muut!
Ja paskanmarjat sanon mie! Anteeksi ruma sana.
Pitääkö kaikki ihmiset nykyään kategorioida johonkin ihmeelliseen tai tosi ihmeelliseen ihan sillä varjolla, että saataisiin jonkinmoista keinotekoista "eroa" ihmisten välille?
Pepusta!
No tulipa mieleen täs yhteydes myös kirjoittamiseen liittyvä asia.
Onko jonkun blogi parempi kuin toisen? Millä perusteella?
Eikö täskii asias ole ihmisen tieto/taito/halu/kyky/tarve tärkein pointti koko blogin pitämisessä? Kuka mihinkin yltää?
Meidät kaikki, sekä lukioon haluavat, että lukijoihin kuuluvat laitetaan joskus aikamoisten kriteerien alle. Ollaanko varmasti päteviä tähän hommaan?
Näinhän tuo on Kirlah ja opettajan vikahan se monien mielestä on, ellei niitä älliä ropise, jos tämmöinen älytön kilpailu- & vertailumentaliteetti otetaan.
Olen muuten Niina kanssasi aika pitkälti samaa mieltä kurssimuotoisuuden huonoista puolista. Tosin on siinä jotain hyvääkin.
Arjaanneli teki sitten osuvan rinnastuksen lukioiden ja lukijoiden välille, eikä kilpailu ole akankaan mielestä kummassakaan hyvä juttu :-)
Koulumaailmassa on viime vuosina ympäri maailmaa niitetty ajoittain kalmanhajuista satoa.
Voisiko sellainen osaltaan johtua jatkuvasta kilpailemisesta, kyynärpäätekniikasta ja kaikkinaisista arvojen kovenemisesta.
Kun heikko ja hiljainen jää yksin, niin tulee hirvittäviä ajatuksia...
Noin minäkin olen taipuvainen ajattelemaan, Äijä.
Lähetä kommentti