keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Hirvittää

Tänään kävin taas tutkimuksissa. Samalla reissulla poikkesin tapaamaan vanhempiani, jotka asuvat edelleen kotonaan. Äidillä oli flimmeri, eli yhden sortin sydänkohtaus meneillään, mutta hän kieltäytyi lähtemästä sairaalaan. Ei kuulemma parane yhtään sen paremmin ensiapuosaston käytävällä makoillessa kuin omassa sängyssä ja uskoinhan minä, kun kerran kokemusta on - meillä molemmilla. Huoli rakkaista läheisistä on syvä. On kauheaa, kun tuntee, ettei osaa, voi, eikä pysty auttamaan, vaikka tahtoisi.

Omat vanhempani ovat aina olleet tukemassa minua. Itse he eivät ole juuri apua pyytäneet, vaikka olisivat tarvinneetkin. Nyt, kun ikä ja sairaudet alkavat heitä rasittaa, minä olen jo itsekin huonossa kunnossa ja suren suunnattomasti, etten voi olla vaihteeksi auttavana osapuolena, kun olen niin paljon huolenpitoa heiltä saanut.

Kotiin ajellessa ajattelin myötätunnolla niitä ihmisiä, joilla on pahimmassa tapauksessa elämänsä ruuhkavuosina hoidettavana sekä omat työt ja lapset että apua tarvitsevat vanhemmat. Kun keskimääräinen elinikä on kohonnut, monella nuorella perheellisellä saattaa olla peräti kaksi vanhempaa sukupolvea elossa.

Säästötalkoiden nimissä vanhainkoteja lakkautetaan ja avohoidon autuutta ylistetään. Kuntien palveluja ulkoistetaan ja ihmisille uskotellaan, että yksityistäminen on kaikkien yhteinen etu. Se vähä, mitä minä olen avohoitopalvelujen hinnoista ja laadusta kuullut saa kuitenkin tämän akan tukan nousemaan kauhusta pystyyn. Ei olisi meikäläisellä varaa edes ruokatoimituksiin, saatikka sitten siivoukseen ja hoitajaan, joka kävisi lajittelemassa lääkkeet valmiiksi dosettiin.

Yhteisöllisyyden nimissä poliittinen oikeisto hehkuttaa vertaistuen, aktiivisen vanhuuden ja omaishoidon autuutta. Toimintakuntoisen väen pitäisi nyt jaksaa töissä vähintään 65 -vuotiaaksi ja ilmeisesti samaan aikaan huolehtia sairaista omaisistaan (joita kaiken järjen mukaan tulee iän karttuessa koko ajan enemmän), kun julkisia, kohtuuhintaisia palveluita on yhä vähemmän tarjolla. Hirvittää.



Ei kommentteja: