Tänään olen päättänyt ajatella ja puhua pelkästään mukavia asioita - ihan vain kokeillakseni olisiko sellainen mahdollista. Jos vaikka kykyni kepeyteen, iloon ja huolettomuuteen onkin käytön puutteesta surkastunut. Periaatteessahan se selitys sopisi jossain määrin myös kognitiivisen ja neuropsykologisen psykologian teorioihin.
Kognitiivisen ihmiskuvanhan voi hieman yksinkertaistaen väittää perustuvan siihen, että ihminen on tottumustensa summa. Havaitsemme, koemme ja teemme asioita pitkälti niin kuin olemme tehneet aina ennenkin. Ajattelu, asenteet ja uskomukset ohjaavat toimintaa. Toki biologia ja ympäristö antavat aimo mausteensa soppaan, mutta monia asioita itsessään voi muuttaa muokkaamalla niitä koskevia ajatusrakenteitaan. Uskon, että homma toimii niinkin päin, että ensin muuttaa toimintatapojaan ja onnistuneen lopputuloksen rohkaisemana vähitellen tunteitaan ja uskomuksiaan.
Neuropsykologiassa puolestaan ajatellaan, että aivoissa uusia hermoyhteyksiä syntyy uusien kokemusten myötä. Ne, joita ylläpidetään ja harjoitetaan, vahvistuvat. Käyttämättä jääneet surkastuvat. Oliskohan akalla nyt sitten päänsisäiset ilohermot päässeet näivettymään?
Siis ei muuta kuin ilo irti ja riemua repimään. Sitähän löytyy, kun vain tarkasti katsoo: Ikkunasta näen, että vanhempi koiranpentu pesee pihalla kissan korvia. Kisu antautuu käsittelyyn tyytyväisenä silmät sirrilään. Pienin kisu kehrää lämpöisenä keränä tässä sylissä ja käyttää villatakin hihaani tuttina. Antibioottikuuri lopppuu tänään! Enää neljä tabua jäljellä, eikä tällä hetkellä edes okseta, vaikka aamulla otin jo yhden.
Ilonsa kullakin. Toivottavasti. Eiköhän niitä edes vähän kaikille riitä, jos oikein aatellaan ja jaetaan vaikka vähän omistamme, jos joku näyttää jäävän tyystin ilman...
Kognitiivisen ihmiskuvanhan voi hieman yksinkertaistaen väittää perustuvan siihen, että ihminen on tottumustensa summa. Havaitsemme, koemme ja teemme asioita pitkälti niin kuin olemme tehneet aina ennenkin. Ajattelu, asenteet ja uskomukset ohjaavat toimintaa. Toki biologia ja ympäristö antavat aimo mausteensa soppaan, mutta monia asioita itsessään voi muuttaa muokkaamalla niitä koskevia ajatusrakenteitaan. Uskon, että homma toimii niinkin päin, että ensin muuttaa toimintatapojaan ja onnistuneen lopputuloksen rohkaisemana vähitellen tunteitaan ja uskomuksiaan.
Neuropsykologiassa puolestaan ajatellaan, että aivoissa uusia hermoyhteyksiä syntyy uusien kokemusten myötä. Ne, joita ylläpidetään ja harjoitetaan, vahvistuvat. Käyttämättä jääneet surkastuvat. Oliskohan akalla nyt sitten päänsisäiset ilohermot päässeet näivettymään?
Siis ei muuta kuin ilo irti ja riemua repimään. Sitähän löytyy, kun vain tarkasti katsoo: Ikkunasta näen, että vanhempi koiranpentu pesee pihalla kissan korvia. Kisu antautuu käsittelyyn tyytyväisenä silmät sirrilään. Pienin kisu kehrää lämpöisenä keränä tässä sylissä ja käyttää villatakin hihaani tuttina. Antibioottikuuri lopppuu tänään! Enää neljä tabua jäljellä, eikä tällä hetkellä edes okseta, vaikka aamulla otin jo yhden.
Ilonsa kullakin. Toivottavasti. Eiköhän niitä edes vähän kaikille riitä, jos oikein aatellaan ja jaetaan vaikka vähän omistamme, jos joku näyttää jäävän tyystin ilman...
2 kommenttia:
joo, kuulemma, kun nauraa, niin on vaikiaa olla pahalla päällä. aina ku alkaa hituttamaan, niin alat nauraa ääneesi, jotkut kuulemma alkavat laulamaan. eikä virsiä vaan jokin renkutus ... meinasi kans pinna palaa...jääkaappi on typötyhjä ja minä en jaksa lähtiä kauppaan. voi ku tympiä ilta tulos, voita ja näkkäriä.
Kiukkua vastaan ei ole parempaa lääkettä kuin kunnon nauru, kyllä se niin on koita vaikka :)
paa mennen videovuokraamoon ja vuokraa sieltä vaikkapa Mr Bean lomailee siitä saa kunnon naurut. On meinaan hyvä nauruleffa.
Tai ota koiruliini kainaloon ja anna sille haleja, vastalahjaksi saat varmasti monen monta suukkosta, jo sekin piritää mieltä :D
Lähetä kommentti