Taannoin pitkällä ajomatkalla tulevalle, uudelle kotipaikkakunnalle taloja katsomaan oli aikaa rauhassa miettiä. Mies kun ei näin tutussa seurassa paljon sanaista arkkuaan auo, eikä viitsi henkevällä keskustelulla akkaa viihdyttää.
Tuli mieleen, että parisuhde on vähän kuin omakotitalo. Sen hankinta on monille elämän suurin sijoitus. Siihen täytyy sitoutua, jos lainaakin joutuu maksamaan takaisin pahimmillaan seuravat 30 vuotta. Silti yllättävän monet sellaisen haluavat. Ajatellaan, että oma talo tuo mukanaan turvaa ja myös tietynlaista vakautta ja vapautta. Eipä ainakaan tarvitse pelätä vuokrankorotuksia tai irtisanomisia ja itsellä on enemmän sananvaltaa muutoksiin kuin vuokra-asunnoissa.
Samoin kuin parisuhdetta myös taloa pitää hoitaa. Tietenkin koko homman perusta on se, että rakennustyöt on tehty kunnolla. Jos heti alussa mennään pahasti vinoon ja siitä mistä aita on matalin, voi myöhemmin koitua kalliit vahingot maksettaviksi ja pahimmassa tapauksessa talo käy asuinkelvottomaksi ennen aikojaan. Kuten talolta ei avioliitoltakaan voi ihan mahdottomia odottaa. Mainostekstien ja viihdesarjojen lupaukset ovat usein aika kaukana todellisuudesta.
Niin talossa kuin suhteessa on tärkeää että tuuletus pelaa. Ummehtunut ilma on päästettävä välillä ulos ja raikasta sisälle, muuten pikkuiset kaunat ja homeitiöt voivat päästä valloilleen, laajeta ja mädättää koko talon tai suhteen.
Kasvatustieteistä tuttu on sanonta, jonka mukaan parisuhde on lapsen koti. Jos vanhempien välit ovat kunnossa on lapsen kasvu kivuttomampaaa ja kaikilla turvallisempi olo. Tilantarve sekä talossa että suhteessa vaihtelee elämäntilanteiden mukaan. Hyvä talo ja suhde on sellainen, joka muovautuu joustavasti muutoksiin.
Ennen piti kaikki remontitkin useimmin tehdä itse, kun ei ollut näitä asiantuntijoita ja firmoja joka lähtöön. Jos ei itse osannut, löytyi yleensä suvusta tai kylältä joku joka neuvoi ja tuki., (eivätkä rakennusasiatkaan olleet vielä niin monimutkaisia ennen moninaisten materiaalien ja teknologiavaihtoehtojen yleistymistä..parisuhde vaihtoehdoista puhumattakaan) Tietotaito siirtyi suoremmin vanhemmilta lapsille. Myös avioliittoa piti koossa yhteisön tuki ja pakko.
Perillä näimme kauniin, vanhan talon. Pihalla vähintään yhdeksän vänkkyräistä omenapuuta etelärinteessä. Olohuoneena sali, jonka pinta-ala oli vaatimattomat 42,8 neliötä. Saman kokoisessa huoneistossa asui koko meidän nelihenkinen perheemme akan lapsuudessa...
Hedelmällinen reissu kaiken kaikkiaan. Vähän nuo lämmityskustannukset kyllä jäivät askarruttamaan. Sekä talon että parisuhteen osalta...
Tuli mieleen, että parisuhde on vähän kuin omakotitalo. Sen hankinta on monille elämän suurin sijoitus. Siihen täytyy sitoutua, jos lainaakin joutuu maksamaan takaisin pahimmillaan seuravat 30 vuotta. Silti yllättävän monet sellaisen haluavat. Ajatellaan, että oma talo tuo mukanaan turvaa ja myös tietynlaista vakautta ja vapautta. Eipä ainakaan tarvitse pelätä vuokrankorotuksia tai irtisanomisia ja itsellä on enemmän sananvaltaa muutoksiin kuin vuokra-asunnoissa.
Samoin kuin parisuhdetta myös taloa pitää hoitaa. Tietenkin koko homman perusta on se, että rakennustyöt on tehty kunnolla. Jos heti alussa mennään pahasti vinoon ja siitä mistä aita on matalin, voi myöhemmin koitua kalliit vahingot maksettaviksi ja pahimmassa tapauksessa talo käy asuinkelvottomaksi ennen aikojaan. Kuten talolta ei avioliitoltakaan voi ihan mahdottomia odottaa. Mainostekstien ja viihdesarjojen lupaukset ovat usein aika kaukana todellisuudesta.
Niin talossa kuin suhteessa on tärkeää että tuuletus pelaa. Ummehtunut ilma on päästettävä välillä ulos ja raikasta sisälle, muuten pikkuiset kaunat ja homeitiöt voivat päästä valloilleen, laajeta ja mädättää koko talon tai suhteen.
Kasvatustieteistä tuttu on sanonta, jonka mukaan parisuhde on lapsen koti. Jos vanhempien välit ovat kunnossa on lapsen kasvu kivuttomampaaa ja kaikilla turvallisempi olo. Tilantarve sekä talossa että suhteessa vaihtelee elämäntilanteiden mukaan. Hyvä talo ja suhde on sellainen, joka muovautuu joustavasti muutoksiin.
Ennen piti kaikki remontitkin useimmin tehdä itse, kun ei ollut näitä asiantuntijoita ja firmoja joka lähtöön. Jos ei itse osannut, löytyi yleensä suvusta tai kylältä joku joka neuvoi ja tuki., (eivätkä rakennusasiatkaan olleet vielä niin monimutkaisia ennen moninaisten materiaalien ja teknologiavaihtoehtojen yleistymistä..parisuhde vaihtoehdoista puhumattakaan) Tietotaito siirtyi suoremmin vanhemmilta lapsille. Myös avioliittoa piti koossa yhteisön tuki ja pakko.
Perillä näimme kauniin, vanhan talon. Pihalla vähintään yhdeksän vänkkyräistä omenapuuta etelärinteessä. Olohuoneena sali, jonka pinta-ala oli vaatimattomat 42,8 neliötä. Saman kokoisessa huoneistossa asui koko meidän nelihenkinen perheemme akan lapsuudessa...
Hedelmällinen reissu kaiken kaikkiaan. Vähän nuo lämmityskustannukset kyllä jäivät askarruttamaan. Sekä talon että parisuhteen osalta...
2 kommenttia:
Niin, kivasti kirjoitat. Pienemmät olot oli ennen, ei kai tuvat niin täynnä vaatteita ja urheiluvälineitä.
Kyllä kait voi mahdottomiakin odottaa, viihdesarjojen lupaukset voivat olla aika lähellä todellisuutta, ei kannata olla liian pessimistinenkään.
Eipä taida Krätyakka enää vanhoilla päivillään heittäyty romantikoksi sen paremmin kuin optimistiksikaan.
Kiitos kuitenkin mukavasta kommentista, Hannele mummu :-)
Lähetä kommentti