Tänään on sitten tiedossa jos jonkinmoista säätöä. Illalla ajattelimme liittyä siihen maailmanlaajuiseen valojenpimennyskampanjaan. Siis sähkövalot pois klo 20.30 ja 21.30 väliseksi ajaksi, jotta maailma pelastuu. Jos saisi suljettua vielä tetokoneet, musiikkivehkeet ja pötyputkenkin, niin olisi tunti otollista aikaa pohdiskella kynttilänvalossa, mitä kaikkea ilman täälläkin ennen pärjättiin ja pärjätään monin paikoin edelleen.
Saahan sitä toivoa, että jotain sisäistä valaistumista tapahtuisi. Sitäkin oleellisempaa olisi saada oikeansuuntaiset tavoitteensa tekoina käytäntöön. Nimenomaan tuo toteutuspuoli tässä taloudessa pahasti tökkii ja luulenpa, ettemme ole ainoita.
Yöllä pitäisi sitten kellojakin rukata, jotta maanantaina muistetaan oikeaan aikaan töihin ja lääkäriin. Nuo karvaiset, nelijalkaiset ,ovat siirtyneet kesäaikaan pikkuhiljaa valon lisääntymisen myötä. Siinä samalla on ihmisetkin tullut totutettua aikaisempiin aamunousuihin. Akan aamuherätys on useimpina päivinä samanlainen: kissanpentu (joka muuten ei oikeastaan ole enää pentu, vaan alkaa olla aika painava. Kuvia löytyy tuolta Suklaamuru ja Kermakaramelli -blogista) kiipeää tyynylle tai rinnuksille katsoatillittämään kuin kysyen: "Nukuksä? Kuule, nukuksä vielä? Hei, et kai sä enää kauan meinaa nukkua?" . Se kehrää, puskee ja viimeisenä konstina sovittelee pehmoista kuusivarpaista käpäläänsä nenänpäähäni. Kyllä se aina perinteisen herätyskellon voittaa.
Saahan sitä toivoa, että jotain sisäistä valaistumista tapahtuisi. Sitäkin oleellisempaa olisi saada oikeansuuntaiset tavoitteensa tekoina käytäntöön. Nimenomaan tuo toteutuspuoli tässä taloudessa pahasti tökkii ja luulenpa, ettemme ole ainoita.
Yöllä pitäisi sitten kellojakin rukata, jotta maanantaina muistetaan oikeaan aikaan töihin ja lääkäriin. Nuo karvaiset, nelijalkaiset ,ovat siirtyneet kesäaikaan pikkuhiljaa valon lisääntymisen myötä. Siinä samalla on ihmisetkin tullut totutettua aikaisempiin aamunousuihin. Akan aamuherätys on useimpina päivinä samanlainen: kissanpentu (joka muuten ei oikeastaan ole enää pentu, vaan alkaa olla aika painava. Kuvia löytyy tuolta Suklaamuru ja Kermakaramelli -blogista) kiipeää tyynylle tai rinnuksille katsoatillittämään kuin kysyen: "Nukuksä? Kuule, nukuksä vielä? Hei, et kai sä enää kauan meinaa nukkua?" . Se kehrää, puskee ja viimeisenä konstina sovittelee pehmoista kuusivarpaista käpäläänsä nenänpäähäni. Kyllä se aina perinteisen herätyskellon voittaa.
3 kommenttia:
Edesmennyt Minttu-koirani herätti tillittämällä silmiin noin sentin päästä. Lämmin henkäys leyhyi kasvoille, ja kun raotti silmiä, koira oli riemuissaan!
- Jee, kiva kiva! Muakaan ei enää nukuta. Mitä tehtäis?
Kokonsa vuoksi se ei saanut tulla sänkyyn, joten se tuli vain puoliksi. Etutassut sänkyyn ja päänsä työnsi peiton alle kainaloon:)
Yritän muistaa tuon sammuttamisen, ellen sammu itse.
Telkkari toimii kuin diapamit. Uni tulee aina ennenkuin leffa loppuu.
MIten kissaherätyskellolle kerrotaam nilloin haluaa herätä?
Minttu taisi ollqa hyvä tyyppi, Arjaanneli :-)
Juu, se ajastuspuoli tässä on vielä
vähän hakusessa, Isopeikko :-)
Lähetä kommentti