sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

On se onni

Aamulla, kun könysin alakertaan, mies siellä hekotteli itsekseen. Kahdenkymmenenviiden yhteisen vuoden jälkeen sitä jo tunnistaa naurun sävyn ja kysäisin, että mitäs nyt. Hän oli kuulemma hajamielisyyksissään kaatanut vedet kahvinkeittimen sijasta leivänpaahtimeen. Ei sentään ihan koko pannullista, hän yritti puolustella. Sitäpaitsi onneksi pistoke ei ollut seinässä. Voi hyvä tavaton ja tämä mies on sentään vasta 41 v!

Ei tuossa silti mitään eriskummallista ole. Tätä se on ollut meidän yhteiselämä alusta asti. Akan pitää paimentaa kuin bordercollie, jos meinaa säilyä kunnon vaimon kirjoissa, sillä naisen vikahan se on, ainakin täälläpäin, jos mies menee töihin ryppyisissä vaatteissa, eripariset sukat jalassa ja tukka kampaamatta. Ei ole akka pyykännyt, silittänyt, eikä katsonut tarpeeksi perään.

En minä koskaan ole kovin ahkera ollut huolehtimaan, mutta tottahan olen parhaani mukaan yrittänyt toisen tietä tasoittaa: muistuttaa, että auto käynnistyy parhaiten virta-avaimella ja, että kauppaan kannattaa ottaa lompakko mukaan, yrittänyt syöttää sitä ennen kuin lähdetään pitkään reissuun, ettei tule nälkäkiukku kesken matkan ja katsonut, että sillä on leirille lähtiessä edes hammasharja mukana. Viime aikoina on ote päässyt herpaantumaan, kun omassa itsessäkin alkaa olla ihan tarpeeksi päänvaivaa - ja tämmöistä meillä sitten sattuu ja paljon muuta.

On se onni, ettei meillä ole lapsia. Tuuppaisivat meidät varmasti pikapuoliin pakkohoitoon ja matkustaisivat itse etelän lämpöön ennakkoperintöä törsäämään. Enkä ihmettelisi yhtään.


5 kommenttia:

-stjtr- kirjoitti...

Onneksi vakka kantensa valitsee. Mie tulisin hulluksi sellaisen puolison kanssa, melkein tulinkin, Luonnonvoimassa nimittäin oli paljonkin hajamielisyyttä. Ja sitten osa sitä adhd-säheltäjää.

Millan kirjoitti...

Onneksi :-) ja onneksi on pöhköilyn vastapainoksi aika paljon poikkeuksellisen hyviäkin puolia tuossa siipassa. Silti joskus tuntuu, että oliskohan silti ollut parasta pitäytyä alkuperäissuunnitelmassa ja pysyä vanhanapiikana..

Kirlah kirjoitti...

Miten tuntuu minustakin, että miehissä on enemmän juuri sellaisia, jotka eivät osaa elää yhtään tätä hetkeä pidemmälle:
-pitää huolehtia ulkomailla, että käy retkille lähdettäessä pissalla, kun ei siellä noin vain voi pysähtyä heti.
-pitää ottaa pakkasella käsineet ja lakki mukaan, vaikka autolla lähdetään, kun loppupäässä on kävelyä tiedossa
jne jne. loputtomasti.

Miehiltä puuttuu jotenkin yleensäkin tietoisuus teon seurauksista. Jos teen näin, siitä seuraa tätä: esim. jos ei varata etukäteen ruokaa, ei ole mitään syömistäkään silloin, kun kauppa on kiinni.

Millan kirjoitti...

Ei tee mieleni yleistää, Kirlah, ja suorastaan toivon, ettei niin ole:-) Jos näin surkeasti kumminkin on, kysymys sinänsä on tietysti, mistä se johtuu...

Minä en omaani ole ainakaan pilalle passannut, eikä äitinsäkään... Rasittavaa tuommoinen huolettomuus ja huolimattomuus joka tapauksessa on.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa rallaa! Vastattu on kuuteen asiaan. Linkitän sinut Pumpulia-blogiini, koska en pidä linkkilistaa Akan sivuilla.