Minua on aina vähän ärsyttänyt se, kun jotain ihmistä sanotaan herkäksi. Mitä sillä tarkoitetaan?! Onko puheena oleva henkilö herkkä kutiamaan, loukkaantumaan vai suuttumaan? Reagoiko hän herkästi ärsykkeisiin tai vastaako herkästi toisten tarpeisiin? Meneekö rikki? Onko kyseessä mimosahipiäinen kaunosielu vai herkästi räjähtävä pakkaus, jota on paras olla ravistelematta? Missä menee herkkyyden ja yliherkkyden raja? Puhutaanko herkkyydestä positiivisena vai negatiivisena ominaisuutena?
Itse olen koko ikäni saanut kuulla olevani herkkä. Toki tajuan sen itsekin. Olen herkkä ärsykkeille niin fyysisesti kuin henkisesti. Vastaan herkästi toisten tarpeisiin ja saatan mennä helposti rikkikin. Tosin onhan elämä opettanut jonkin verran itsepuolustustaitoja. Suurin osa sairauksistani ilmenee juuri niin, että elimistöni ylireagoi epänormaalilla tavalla aivan normaaleihin ärsykkeisiin. Liiallista herkkyyttä toisten sanattomille viesteille ja tarpeille olisi pitänyt hyvissä ajoin oppia rajoittamaan. Ehkä sillä tavoin olisin pysynyt pitempään terveenä ja jaksanut tehdä toisille sitä hyvää, mitä halusin.
Kauniilla tavalla minun herkkyyttäni kuvasi eräs persoonani hyvin tunteva opiskelukaveri ryhmätehtävässä, jossa jokaisen piti parilla sanalla kuvata jotain positiivisena pitämäänsä, olennaiseksi kokemaansa ominaisuutta toisessa. Minun lappuuni hän kirjoitti "timanttinen herkkyys", siis tarpeen tullen kova ja terävä, mutta herkkävaistoinen ja empaattinen.. Sitä ainakin toivon hänen tarkoittaneen. Saattoihan hänellä tietysti olla mielessään teräväsanainen, pahasuinen akkakin, joka kovan paikan tullen osoittautuu pehmeäksi ja pakenee haasteita..Yhtä tosia tulkintoja molemmat. Riippuu vain näkökulmasta.
Itse olen koko ikäni saanut kuulla olevani herkkä. Toki tajuan sen itsekin. Olen herkkä ärsykkeille niin fyysisesti kuin henkisesti. Vastaan herkästi toisten tarpeisiin ja saatan mennä helposti rikkikin. Tosin onhan elämä opettanut jonkin verran itsepuolustustaitoja. Suurin osa sairauksistani ilmenee juuri niin, että elimistöni ylireagoi epänormaalilla tavalla aivan normaaleihin ärsykkeisiin. Liiallista herkkyyttä toisten sanattomille viesteille ja tarpeille olisi pitänyt hyvissä ajoin oppia rajoittamaan. Ehkä sillä tavoin olisin pysynyt pitempään terveenä ja jaksanut tehdä toisille sitä hyvää, mitä halusin.
Kauniilla tavalla minun herkkyyttäni kuvasi eräs persoonani hyvin tunteva opiskelukaveri ryhmätehtävässä, jossa jokaisen piti parilla sanalla kuvata jotain positiivisena pitämäänsä, olennaiseksi kokemaansa ominaisuutta toisessa. Minun lappuuni hän kirjoitti "timanttinen herkkyys", siis tarpeen tullen kova ja terävä, mutta herkkävaistoinen ja empaattinen.. Sitä ainakin toivon hänen tarkoittaneen. Saattoihan hänellä tietysti olla mielessään teräväsanainen, pahasuinen akkakin, joka kovan paikan tullen osoittautuu pehmeäksi ja pakenee haasteita..Yhtä tosia tulkintoja molemmat. Riippuu vain näkökulmasta.
2 kommenttia:
Minulle ovat sanoneet, että olen herkkä, kun olen osoittautunut itkuiseksi asiasta, josta muut ei sen enempää piittaa. Timanttinen herkkyys on kallista ja kaunista asioihin reagointia. Timanttisen herkkyyden omatessaan saa kokea tuskaa, jota muut eivät ymmärrä. Vie voimia omata herkkyyttä oivaltaa asioita timanttisen tarkasti ja selvästi. Timanttisesta herkkyydestään saa maksaa kipeästi.
Niinpä:/ Omalla kohdallani olen vain joskus miettinyt sitä, kuinka paljon MUUT mahtavat joutua maksamaan minun herkkyydestäni, kun ei meikäläisestä ole aina kantamaan omaa osaani vastuusta tässä maailmassa, ainakaan silloin, kun sielu tosiaan tuntuu olevan sirpaleina...
Lähetä kommentti