Sananlaskuista ja lentävistä lauseista riittää meikäläiselle hupia. Olisi hauskaa tietää, mistä mikäkin on aikoinaan saanut alkunsa. Ajatellaan nyt vaikka sanontaa "Nyt on piru merrassa". Voin hyvin kuvitella jonkun taikauskoisen ravunpyytäjän kokemassa ansojaan ja säikähdyksen, kun yhdestä onkin löytynyt jotain, mitä siellä ei odotettu olevan. Melko pienikokoinen pahalainen sen on täytynyt olla, kun ei mertojakaan tietääkseni niin kovin isoja ole, mutta pahansisuista sorttiahan ne pienetkin pirut luullakseni ovat...
Eilinen suruni ja ahdistukseni on tänään vaihtunut tuskaiseen kiukkuun. Vähäisetkin vastoinkäymiset tuntuvat ylivoimaisilta. Pinna palaa paukkuen ja räiskyen heti kun vähänkin aihetta ilmaantuu. Monta kertaa on jo ehtinyt tuntua, että nyt on piru merrassa. Vasta äsken tulin ajatelleeksi, että se taidankin olla minä itse... Siis se pieni, ilkeä ja samperin kiukkuinen, ahtaassa paikassa ärisemässä.
Eilinen suruni ja ahdistukseni on tänään vaihtunut tuskaiseen kiukkuun. Vähäisetkin vastoinkäymiset tuntuvat ylivoimaisilta. Pinna palaa paukkuen ja räiskyen heti kun vähänkin aihetta ilmaantuu. Monta kertaa on jo ehtinyt tuntua, että nyt on piru merrassa. Vasta äsken tulin ajatelleeksi, että se taidankin olla minä itse... Siis se pieni, ilkeä ja samperin kiukkuinen, ahtaassa paikassa ärisemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti