Otsoniyliherkkyydestä

Tämmöinen kommentti tuli tuonne "Suklaamuru ja Kermakaramelli"- blogiini. Siirrän sen tänne, jotta ei menisi sivu silmien, mikäli joku sattuisi ihan oikeasti tuommoista tietoa tarvitsemaan.

Anonyymi sanoi...

Anteeksi, tämä asia liittyy toiseen blogiisi, mutta kun sinne ei voi kirjoittaa anonyymina eikä minulla ole blogia enkä halua luoda google-tiliä, kirjoitan kommenttini tänne, kun molemmat blogisi kerran ovat profiilissasi.

Sukulaiseni kodissa tehtiin otsonointi, siis huomattavasti suuremmilla otsonimäärillä ja kertarysäyksellä. He saivat ristiriitaisia ohjeita ja olivat poissa pari tuntia parin vuorokauden sijaan, kunnes . Tuloksena oli jonkin sortin yliherkistyminen otsonille. Oireet olivat kuten sinulla, lisäksi suun ympärille ja poskiin tuli rokahtumaläntit, jotka hävisivät, kun talosta ja tavaroiden luota oltiin tarpeeksi kauan poissa.

Mutta ikävintä siinä oli se, että otsonoitu omaisuus jäi haisemaan otsonille, joten kaikki huokoiset pinnat (huonekalut, vaatteet, kirjat, lelut, vanhojen lp-levyjen kotelot) piti puhdistaa tai heittää pois. Monesti molemmat.

Ja pahiten herkistynyt ja ennestään astmasta kärsivä perheestä esim. oksenteli oltuaan muutaman tunnin otsonitavaroiden (muutama kuukausi aikaisemmin otsonoitujen) täyttämässä työhuoneessaan.
Lisäksi kaikki kodinkoneet, jääkaappi, tietokoneet, pakastin jne. erittävät otsonia, jonka katkun perhe (ja varsinkin se pahiten herkistynyt) tuntee nenässään ja kurkussaan.

Tilanne on tosi hankala (nyt seitsemän kuukauden kuluttua ilmeisesti vähän parempi), koska otsonin pitäisi oikeasti haihtua tosi nopeasti, joten arvaa, tuntuuko vaatteiden heittäminen pois sen jälkeen, kun ne on pesty pariin kertaan otsonoinnin jälkeen, luulosairaudelta? Tai se, että televisiosta tulee muka öllö olo? Lääkäritkään eivät oikein meinaa uskoa.

Tämä nyt oli siis suuremman luokan otsonointi, mutta tilannetta läheltä seurattuani päätin, että varoitan, jos joku käyttää vaikka vaan sitä pientä.

Polkka

Itse en juuri enää lääkärissä käy, ellei ole aivan pakko. Elimistöni kehittää niin epänormaaleja reaktioita milloin mihinkäkin, että niistä on aivan turha mennä terveyskeskuslääkärille valittelemaan - varsinkaan sen jälkeen, kun minulle on kirjoitettu masennusdiagnoosi. Kaikkihan johtuu tietenkin mielenterveyspotilailla korvien välistä.

Vuosikymmen ennen masennuksen puhkeamista minulla kuitenkin todettiin esimerkiksi dermografismukseksi nimitetty iho-oire, joka aiheuttaa muun muassa kutinaa, nokkosrokon näköistä reagointia ja sen, että allergiatesteissä joka aineen kohtaan nousi julmettu paukama - ilman, että mitään allergiaa oikeasti kuulemma on. Fibromyalgiankin alkavat jotkut lääkärit jo hyväksyä ihan oikeaksi sairaudeksi. Minulla se on kuulemma poikkeuksellisen paha.

Myös sydän oireilee epänormaalisti, eikä syytä tiedetä. Muuten vaan olen syönyt kahta eri sydänlääkettä sykettä tasaamaan jo pian 15 vuotta. Limakalvot vuotavat verta ja vatsa oireilee tosi pahasti. Vatsahaavan estolääkitys on päällä kaiken aikaa ja oksentelen paljon. Anemia vaivaa ja hiukset lähtee..

Mutta nyt riittää tämä sairaskertomus. Otsonista tuli nyt sitten ilmeisesti yksi vältettävä asia listalle lisää. Vähitellen alkaa tuntua, että osuvin diagnoosi meikäläisen epikriisiin voisi olla : Allerginen elämälle.