Eilen sattui pitkästä aikaa soittamaan pahaa aavistamaton lehtimyyjä. (Mitä ilmeisimmin niillä on jokin salainen rekisteri tai verkosto, jossa ne välittävät tietoa toivottomista tapauksista, joille ei kannata soittaa kuin äärimmäisessä rahapulassa. Miksi muuten olisin nyt saanut olla niin pitkään heiltä rauhassa?) Ylipäätään en periaatteesta osta enkä anna puhelimessa yhtään mitään. Jos haluan hankkia jotain, lähden mieluiten itse sitä hakemaan. En pidä siitä, että kulkukauppiaat kolistelevat ovella tai puhelinmyyjä soittaa kesken puuronkeiton. Kurjuuden kukkuraksi (kauppiaan kannalta) firma oli tällä kertaa muotoillut myyntipuheensa aloituksen kyselyn muotoon: "Mitä mieltä olette tästä ja tästä lehdestä...?" No, tältä akaltahan kyllä mielipiteitä löytyy...
Tahallani en ole epäystävällinen, päinvastoin. Lopetin vaan naistenlehtien tilaamisen jo vuosia sitten, kun niistä ei kertakaikkiaan löytynyt minulle hintansa edestä lukemista. Käsityölehtiä joskus tilailin, mutta nyt tulisin niistä vain surulliseksi, kun omilla käsilläni en pysty enää paljonkaan tekemään. Terveyslehdistäkin nykyään lähinnä vimmastun. Niissä, kun pääasiallinen juttujen aihe tuntuu olevan sairauden ennaltaehkäisy, eli liikunta, laihdutus ja terveellinen ravinto. Meikäläisen terveys meni jo silloin, kun vielä olin hoikka, ja kohtalaisen liikkuvainen. Nykyään en jaksa piitata läskeistä pätkän vertaa.
Myyjä sattui omaksikin onnekseen olemaan tällä kertaa ihan asiallista sorttia. Ikä on nimittäin tuonut tähän akkaan terävyyttä, joka nuorempana olisi monessa käänteessä ollut kipeästi tarpeen. Alle kolmekymppisenä olin vielä sitä naistyyppiä, joka silkasta säälistä tilaili ties mitä ("on se leipä varmasti lujassa lehtimyyjillä ")ja antoi rahansa kaikkiin keräyksiin, "kun joku kumminkin tarvitsee niitä enemmän kuin minä". Nykyään EI:n sanominen asiaan kuin asiaan sujuu jo kakistelematta.
Nykyään tiedän hyvin tarkkaan, mitä haluan ja mitä en. Ikä on kremppojen vastapainoksi tuonut mukanaan suhteellisuudentajua, kärsivällisyyttä, tietoa ja ymmärrystä. On vanheneminen muutenkin mukavaa, mutta se onkin sitten jonkin toisen postauksen aihe.
Tahallani en ole epäystävällinen, päinvastoin. Lopetin vaan naistenlehtien tilaamisen jo vuosia sitten, kun niistä ei kertakaikkiaan löytynyt minulle hintansa edestä lukemista. Käsityölehtiä joskus tilailin, mutta nyt tulisin niistä vain surulliseksi, kun omilla käsilläni en pysty enää paljonkaan tekemään. Terveyslehdistäkin nykyään lähinnä vimmastun. Niissä, kun pääasiallinen juttujen aihe tuntuu olevan sairauden ennaltaehkäisy, eli liikunta, laihdutus ja terveellinen ravinto. Meikäläisen terveys meni jo silloin, kun vielä olin hoikka, ja kohtalaisen liikkuvainen. Nykyään en jaksa piitata läskeistä pätkän vertaa.
Myyjä sattui omaksikin onnekseen olemaan tällä kertaa ihan asiallista sorttia. Ikä on nimittäin tuonut tähän akkaan terävyyttä, joka nuorempana olisi monessa käänteessä ollut kipeästi tarpeen. Alle kolmekymppisenä olin vielä sitä naistyyppiä, joka silkasta säälistä tilaili ties mitä ("on se leipä varmasti lujassa lehtimyyjillä ")ja antoi rahansa kaikkiin keräyksiin, "kun joku kumminkin tarvitsee niitä enemmän kuin minä". Nykyään EI:n sanominen asiaan kuin asiaan sujuu jo kakistelematta.
Nykyään tiedän hyvin tarkkaan, mitä haluan ja mitä en. Ikä on kremppojen vastapainoksi tuonut mukanaan suhteellisuudentajua, kärsivällisyyttä, tietoa ja ymmärrystä. On vanheneminen muutenkin mukavaa, mutta se onkin sitten jonkin toisen postauksen aihe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti